Sinitiaista (Parus caeruleus) voisi ulkoasunsa perusteella sanoa sähäkäksi punkkariksi. Sininen päälaki ja pieni mutta pippurinen olemus eivät jää lintulaudalla huomaamatta. Sinitintti ajaa vaikka itseään isomman talitiaisen pois.

Tuntomerkit: Sinitiaisen keltainen vatsa sekä sininen päälaki ja niska eivät jätä arvailujen varaa tunnistamisessa. Koiraan sininen niskakuvio on hieman leveämpi ja tummempi kuin naaraalla. Nuoret yksilöt ovat väritykseltään valjumpia.

Levinneisyys: Sinitiainen viihtyi alunperin lehtimetsissä ja lehdoissa, mutta talviruokinnan myötä laji on runsastunut huomattavasti ja levinnyt myös sekametsiin sekä taajamiinkin. Lintua tavataan aina napapiirille saakka, tosin pohjoisessa se on harvalukuisempi. Sinitiainen on talitiaisen ja kirjosiepon ohella yleisin pönttöasujamme.

Mitä syö: Usein sinitiaisen näkee keikkuvan koivun ja lepän hennoissa oksan päissä ja napsivan syötävää. Hyönteisten, hämähäkkien, silmujen sekä marjojen lisäksi sinitiainen pitää erityisesti ruokinnoilla tarjotusta talista, maapähkinöistä ja siemenseoksista.

Ääntely: Juuri nyt voi kuulla sinitiaisen kirkasta, helisevää laulusäettä tsii-tsii-tsihihihihihi.

lintulaudallaLintulautasinitiainentalviruokinta