Rahkasammalen nosto tuhoaa suon luontoarvot ja aiheuttaa metaanipäästöjä

Rahkasammalen nosto muuttaa totaalisesti suon eliöyhteisön, sanoo yliopistotutkija Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta.

”Suokasvillisuus voi palautua, mutta luonnontilainen ekosysteemi ei noin vain palaudu”, arvioi Tahvanainen.

Rahkasammalen kuorinta nousi esiin, kun Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri kertoi verkkosivuillaan rahkasammalen nostoon liittyvistä ongelmista Kihniön Sarvinevalla.

Sarvineva on luontoarvoiltaan maakunnallisesti merkittävä suo, jolle on haettu lupaa turpeen nostoon. Korkein hallinto-oikeus eväsi luvan luontoarvojen ja vesistökuormituksen takia.

Sarvinevalla rahkasammalta kuorii Biolan Groupiin kuuluva EcoMoss Oy. Turveyritykset toivovat rahkasammalesta turpeen korvaavaa ilmastoystävällisempää kasvualustaa.

Sammalta mainostetaan ekologisena ja uusiutuvana luonnonvarana. Luontoarvojen menetyksen lisäksi sammalkerroksen poisto aiheuttaa Metsätieteen aikakauskirjassa vuonna 2014 julkaistun artikkelin mukaan metaanipäästöjä.

Nykyisin rahkasammalen keräämiseen riittää maanomistajan lupa. Toistaiseksi toiminta on pienimuotoista, mutta sammalelle suunnitellaan laajoja kansainvälisiä markkinoita. EU:ssa kasvualustakauppaa käydään vuosittain 2,5 miljardin euron edestä.

Rahkasammaleen nosto nykytekniikalla on mahdollista vain vähän muuttuneilta avosoilta, joita nykyisin löytyy luonnontilaisen kaltaisilta alueilta. Nämä suot ovat myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Pirkanmaan piiri esitti ympäristöministeriölle sammalen noston asettamista kiireellisesti luvanvaraiseksi.

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Hanne Lohilahti kertoo, että keskustelua rahkasammalen noston ohjauskeinosta on käynnissä. Ohjauskeinot voisivat perustua lainsäädäntöön tai ohjeisiin.

Ministeriö aloitti keskustelun sammalen noston sääntelystä jo 2017. Lohilahden mukaan asia on etenemässä marraskuussa.

”Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä ohjaa soita merkittävästi muuttavan toiminnan ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Periaatepäätöksellä ei kuitenkaan ole suoria oikeusvaikutuksia yrityksiin”, Lohilahti sanoo.

Itä-Suomen yliopisto, yliopistotutkija Teemu Tahvanainen: 

Yliopistotutkija Teemu Tahvanainen. Kuva: Tiina Kolari

”On utopistista ajatella, että suotyyppi palautuisi täysin”

◀ Rahkasammalen nosto tuhoaa luuontotyypin ja muuttaa suon ekosysteemin pitkäksi aikaa. Vertaisin sitä vanhan metsän avohakkuuseen ja maanmuokkaukseen.

◀ Suokasvillisuus voi palautua, mutta luonnontilainen ekosysteemi ei noin vain palaudu.
Jos kosteusolot säilyvät ja kasvien leviäimiä jää paikalle, sammalet lähtevät uuteen kasvuun hyvinkin nopeasti. Mutta jos puhutaan pelkästään sammalten kasvusta tai kasvillisuuden palautumisesta, niin siinähän unohtuu koko muu eliöstö.

◀ Rahkasammalten otto kohdistuu nimenomaan ojittamattomille soille.
On mainostettu, että sammaleennostoalueita on saatavilla 300 000 hehtaaria. Se tarkoittaisi Etelä-Suomessa lähes kaikkien ojittamattomien soiden tuhoa. On mahdoton ajatus, että viimeiset jäljellä olevat suot menisivät tällaiseen käyttöön ilman tarkkaa sääntelyä.

Neidonkenkä. Kuva: Heikki Rytkönen / Vastavalo

Ennallistaminen auttaa soiden kasveja

Tuoreen suomalaisen mallinnustutkimuksen mukaan uhanalaisten ja vaarantuneiden suokasvien levinneisyys kasvaisi 71 prosentilla, jos 15 prosenttia ojitetuista soista ennallistettaisiin.

Nykyisin 48 uhanalaisen suokasvin, kuten neidonkengän, levinneisyys kattoi keskimäärin 75 neliökilometriä. Jos soista ennallistettaisiin lähes puolet, lajien levinneisyys kasvaisi yli sataan neliökilometriin, Global Ecology & Conservation -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo.

Soita ennallistetaan muun muassa tukkimalla kuivatusta varten kaivetut ojat, jolloin suon luonnollinen vesitalous palautuu. Ojitettuja tai muulla tavalla käyttöön otettuja soita on Suomessa viisi miljoonaa hehtaaria.

Nykyään niistä on ennallistettu 0,64 prosenttia. YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoitteena oli, että 15 prosenttia heikentyneistä elinympäristöistä kunnostettaisiin vuoteen 2020 mennessä.

Pikkulepakko. Kuva: iStock

Pikkulepakon ennätysmuutto

Metsäpäästäisen kokoinen pikkulepakko muutti Latviasta Espanjaan. Matkaa muutolle kertyi huimat 2224 kilometriä. Tämä matka on maailman pisin mitattu lepakon muuttomatka. Matka paljastui, kun Pohjois-Espanjasta löytyi maaliskuussa 2017 pikkulepakko, joka oli paria vuotta aikaisemmin rengastettu Latviassa Papen lintuasemalla. Pikkulepakkoja elää myös Etelä- ja Lounais-Suomessa.

Tunturihaukkoja pesii Suomessa noin 20–27 paria. Kuva: Petteri Tolvanen

Maakotkalla ja tunturihaukalla hyvä pesimäkesä

Runsaiden jänis- ja kanalintukantojen ansiosta maakotkalla oli hieman keskimääräistä parempi pesimämenestys. Pohjoisimmassa Lapissa pesinnät eivät onnistuneet lumisen kevään takia.

Pohjois-Suomen merikotkilla pesimämenestys oli keskinkertainen.

Tunturihaukkoja pesii Lapin tuntureilla 20–27 paria. Hyvän riekkokannan ansiosta poikasia kuoriutui yhteensä 22, mikä vastaa keskimäärästä pesimätulosta.

Muuttohaukoilla, joista suurin osa pesii aapasoilla, pesimiset eivät onnistuneet myöhäisen kevään ja tulvien takia.

Eniten maakotkan poikasia syntyi Peräpohjolassa, merikotkan poikasia Sodankylässä (Pohjois-Suomessa pesivistä merikotkista), muuttohaukan poikasia Kuusamossa, ja tunturihaukan poikasia Utsjoella.

Liejutaskurapu leviää

Naantalista vuonna 2009 löytynyt pohjois-amerikkalainen vieraslaji liejutaskurapu on levinnyt Rauman seudulta Ahvenanmaalle ja Hankoniemelle, Suomen ympäristökeskus tiedottaa. Hankoniemen havainnot ovat toistaiseksi itäisimmät. Liejutaskurapu haittaa rakkohaurua, sillä se syö haurun pinnalla eläviä selkärangattomia, jotka puhdistavat hauruja rihmalevistä.

Loppusyksyllä rihmalevien kuoltua vedenalaiset maisemat pääsevät täyteen loistoonsa. Kuva otettu Hankoniemellä loka–marraskuun vaihteessa 2020. Kuva: Pekka Tuuri

Suomenlahden tila parani

Suomen ympäristökeskuksen seuranta paljasti, että Suomenlahden happitilanne oli tänä kesänä parantunut edellisvuosiin verrattuna.

Sen sijaan Selkämerellä syvänteiden happitilanne on heikentynyt viime vuoteen verrattuna. Selkämeren tilaa heikentää Itämeren pääaltaalta työntyvä hapeton vesi, joka tuo mukanaan paljon fosforia.

Vedenalaisen luonnon kartoitukset palkittiin

Euroopan komissio myönsi vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta kartoittavalle Velmu-ohjelmalle Natura 2000-palkinnon. Ohjelman puitteissa kerättiin yli 150 000 havaintoa vedenalaisista eliöistä ja elinympäristöistä, sekä mallinnettiin niille tärkeitä alueita. Tulosten avulla pyritään kehittämään vedenalaista suojeluverkostoa.

Torjunta-aineet heikentävät kimalaisyhdyskuntia

Torjunta-aineille altistuneet kontukimalaiset keräävät vähemmän mettä ja siitepölyä kuin terveet kimalaiset, minkä johdosta niiden yhdyskunnat jäävät pienemmiksi. Jos kimalaiset kärsivät samaan aikaan Nosema-suolistotaudista, ne keräävät entistä vähemmän ruokaa.

Kontukimalainen. Kuva: Tuomas Pyhtilä / Vastavalo

Taudille altistuneiden kimalaisten immuunipuolustusgeenit aktivoituivat, paitsi silloin, jos kimalainen on altistunut samaan aikaan myös torjunta-aineille. Tuore Journal of Animal Ecology -lehdessä julkaistu tutkimus paljastaa monien haitallisten tekijöiden yllättäviä yhteisvaikutuksia.

Yleensä torjunta-aineita tutkitaan yksi kerrallaan, mutta luonnossa pölyttäjät kohtaavat useita haitallisia aineita ja tauteja samanaikaisesti. Tulokset torjunta-aineiden, kuten pyretroidien ja neonikotinoidien, sekä Nosema-taudin yhdysvaikutuksista huolettavat tutkijoita, sillä pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille kasvavassa määrin.

Pantanalin ennätystulipalot

Etelä-Amerikassa lähes neljäsosa maailman suurimmasta trooppisesta kosteikosta Pantanalista on palanut. Elo-syyskuussa pahiten roihunneet poikkeuksellisen laajat tulipalot ovat ilmastonmuutoksen seurausta. Normaalisti kosteikot rajoittavat palojen leviämistä, mutta tänä vuonna poikkeuksellinen kuivuus kiihdytti tulipaloja.

Eniten paloista ovat kärsineet matelijat, sammakkoeläimet ja pikkunisäkkäät. Eläinlääkärit ovat auttaneet suurempia eläimiä, kuten jaguaareja, villisikoja, lintuja ja kädellisiä. Ruohostomaiden toivotaan toipuvan paloista nopeasti, mutta metsien uusiutuminen voi viedä kymmeniä tai satoja vuosia, The New York Times raportoi.

USA aloittaa arktisen öljyn poraamisen

Suojelujärjestö Audubon uutisoi, että Trumpin hallinto antoi luvan öljyn ja kaasun poraamisen arktisilta suojelualueilta Pohjois-Alaskasta. Gwich‘in-kansa ja ympäristöjärjestöt ovat haastaneet hallinnon porausaikeista oikeuteen. Kiista öljynporauksesta on jatkunut jo 30 vuotta, mutta Trumpin johtama republikaanihallinto sai vietyä päätöksen läpi. Suunnitellulla 78 neliökilometrin porausalueella pesii tuhansia arktisia lintuja ja se on tärkeä jääkarhujen lisääntymisalue.