Tiina Raevaara kirjoitti Helsingin Sanomien vuodenvaihteen kirjailijapuheenvuorossa: ”Kaikkein tärkeintä olisi päivittää ihannekuva ihmisyydestä ja tavoiteltavasta elämästä… yhteiskunnan suhde metsiin on vain metsätaloutta, mainostajien ehdoilla kehitetty digimaailma syö aikaa oikeilta kohtaamisilta ja voimistaa vastakkainasetteluja, asiakkaiden ei enää haluta kohtaavan oikeita ihmisiä vaan pelkkiä älykkäitä tai älyttömiä botteja… näyttäisi siltä, että ihmiskunta rakentaa määrätietoisesti tulevaisuutta, jossa ihmisten ei tarvitsisi lainkaan kohdata toisiaan eikä muuta elollista luontoa. Milloin me sovimme tällaisesta? Kuka sen päätti?”

Toiveikkuutta luo se, että keskustelemme vihdoinkin oikeista asioista. Yhteiskunnat ovat viime vuosina natisseet liitoksissaan megatrendien muutosvoimien jyllätessä. Kaikki tapahtunut rouhii asioiden järjestystä kuin maantiehöylä, pysähtyneisyyden aika on ohi. Se luo otollista pohjaa yhteiskuntien uudelleen järjestäytymiselle ja uusien
tavoitteiden asettelulle. 

Sitra julkaisi vuoden alkajaisiksi Mega­trendit-katsauksen, joka hahmottelee haasteita joihin pitäisi vastata, jos mie­limme maailman kehittyvän myönteisempään ja kestävämpään suuntaan. Tuntuu innostavalta nähdä edes joskus kokonaisvaltainen esitys ja tavoitteet sille, miltä parempi maailma voisi näyttää. Asioihin vaikuttaminen on helpompaa kun joku kertoo, mitkä muutosvoimat kaipaavat huomiotamme. Reilu some, demokratian puolustaminen, sote, ekologinen jälleenrakennus ja luontokadon torjunta, kestävät elämäntavat sekä korjaava ja uusintava talous vaativat elämäntapojemme päivittämistä. Trendien keskiössä on luontokato, asia, jossa jo lupaavasti edistyttiin joulukuussa Montrealin kokouksessa. Sekin luo toivoa. 

Vuoden alun mietintäharjoituksena meistä kukin voi pohtia mitä itse voi tehdä, jotta asiat kehittyisivät myönteiseen suuntaan. Voimme aina muuttaa pinttyneimpiäkin tapojamme, emme ole tuomittuja niihin.

Voimme vielä valita tulevaisuutemme.