Jäämeren rata on noussut taas julkiseen keskusteluun, kun Lapin kansan ja Kalevan järjestämässä Puolen Suomen vaalitentissä kysyttiin presidenttiehdokkaiden kantoja ratahankkeesta.

Jokainen kahdeksasta ehdokkaasta on sitä mieltä, että Jäämeren ratahanketta tulee edistää. Poliittisesti epävarmoina aikoina huoltovarmuus on noussut tärkeimmäksi syyksi Jäämeren radan kannattajille: Itämeren lisäksi tarvitaan liikenneyhteys Norjan kautta Jäämereen.

Keskustelussa on kuitenkin yksi huolestuttava piirre: yksikään ehdokkaista ei tuonut esille ratahankkeen haitallisia vaikutuksia saamelaiskulttuurille ja pohjoisen haavoittuvalle luonnolle.

Jäämeren rata on noussut nyt uudestaan keskusteluun vuoden 2019 jälkeen, jolloin Angry Birdsistä tuttu liikemies Peter Vesterbacka ilmoitti lähtevänsä edistämään hanketta. Sitä ennen hankkeen puolesta puhui silloinen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner.

Vuonna 2018 tehdyssä kannattavuusselvityksessä Kirkkoniemeen linjattu Jäämeren rata todettiin kaikissa tulevaisuuden skenaarioissa kannattamattomaksi hankkeeksi, minkä takia se on jäänyt muiden hankkeiden varjoon.

Kannatusselvityksen julkistamisen jälkeen pinnalle ovat kuitenkin nousseet entistä vahvemmin huoltovarmuuteen liittyvät syyt. Kirkkoniemen linjauksen sijasta nyt esillä on ollut enemmän ratayhteys Narvikiin, sillä itäinen vaihtoehto ei Venäjän läheisyyden vuoksi olisi huoltovarmuuden kannalta järkevä.

Presidenttiehdokkaiden kommentit heijastelevat asuttajakolonialistista ajattelemisen tapaa: saamelaisten kotiseutualue nähdään tyhjänä erämaana, jota voi vapaasti hyödyntää.

Esimerkiksi Jussi Halla-aho sanoi uskovansa, että Jäämeren radan tärkeys tiedostetaan koko kansan keskuudessa. Halla-aho vaikuttaa olevan autuaan tietämätön esimerkiksi vuonna 2018 järjestetyistä mielenosoituksista, joissa saamelaiset ja ympäristöaktivistit vastustivat ratahanketta näkyvästi. Ratahanke ei ole suinkaan kaikkien mielestä tervetullut Saamenmaalle.

Ympäristöaktivistitaustastaan tunnettu Pekka Haavisto puolestaan hehkutti radan tuovan “elinvoimaa pohjoiseen”. Hän ei kuitenkaan eritellyt, kenelle tai mille elinkeinoille rata toisi elinvoimaa. Vastaus on selvä: ei ainakaan saamelaisille ja poronhoitajille, saati niille eliölajeille, joiden ekosysteemejä rata halkoisi.

Myöhemmin Haavisto tarkensi, että hänen mielestään mikä tahansa yhteys Ruotsiin ja Norjaan on tarpeellinen, ja yhteys voisi kulkea myös Ruotsin kautta Narvikiin.

Lisää aiheesta

Rata läpi Lapin

Asuttajakolonialismilla tarkoitetaan kolonialismin muotoa, jossa uudisasukkaat valloittavat alkuperäiskansan asuttamat maat. Asuttajakolonialismin periaatteisiin kuuluu, että se noudattaa “eliminaation logiikkaa”. Jotta alkuperäiskansan asuttamat maat voidaan valloittaa, alkuperäiskansa täytyy ensin eliminoida.

Saamelaisten eliminointi voi tuntua hurjalta väitteeltä, mutta elinkeinon harjoittamisen vaikeuttaminen on saamelaisen kulttuurin hiljattaista rapauttamista.

Jäämeren rata aiheuttaisi monenlaista haittaa poronhoidolle. Rata halkoisi usean paliskunnan aluetta ja olisi esteenä jutaukselle, porojen siirtymiselle laidunalueiden välillä. Poroille pitäisi rakentaa ylityspaikkoja, mutta on epävarmaa, uskaltaisivatko porot käyttää niitä.

Rakennustöistä aiheutuisi melua, joka aiheuttaisi poroille stressiä. Junarata lisäisi myös metsähakkuita, kaivoksia ja turismia Saamenmaalla, mikä vaikeuttaisi poronhoitoa ja uhkaisi haavoittuvaista luontoa.

Poronhoito on monelle saamelaiselle tärkeä elinkeino ja keskeinen osa saamelaista kulttuuria. Vaikka Jäämeren radan tarkoituksena ei ole tuhota saamelaisten perinteistä elinkeinoa, on selvää, että rata vaikeuttaisi poronhoidon harjoittamista ja siten uhkaisi saamelaisen kulttuurin olemassaoloa.

Alkuperäiskansan oikeuksien ja luontonäkökulman sivuuttaminen on presidenttiehdokkailta vastuutonta. Etelästä käsin asioita tarkastellessa näköjään unohtuu helposti, että pohjoisessakin on elämää, ja hyvin arvokasta sellaista.