Blogissa kerrotaan eilinen ja tämänpäiväinen varpushaukan yritys napata tiainen kynsiinsä. Tiaisparven luontainen yhteistyö torjui yrityksen, sillä tiaisparven eri lintulajit tuntevat toistensa varoitusäänet.
Varpushaukka mieli napata tiaisen. Kuvat: Samuli Haapasalo
Eilen osuin pariinkin kertaan seuraamaan tiaisparven hienoa yhteistoimintaa uhkaavaa vaaraa vastaan. Ja tänään vielä kolmannen kerran.
Yhden tai useamman tiaisparven jäsenen silmään piirtyi joko taivasta vasten tai metsässä risteilevänä varpushaukan lentokuva. Lyhyet, leveät siivet, pitkä pyrstö, nopeat, ahnaat siiveniskut ja vuoroon lyhyt liito.
Töyhtötiainen tarkkana.
Lintujen varoitusääni huudettiin heti. Kaikki tiaisparven linnut jäykistyivät paikalleen puiden oksistoon huomaamattomaksi. Suin surminkaan ei liikuttu niin, että haukka olisi havainnut linnut. Yhteinen ”kuoro” säksätti nyt äänekkäästi varoitusta.
Varpushaukka lensi tiehensä. Mutta se yritti vartin päästä uudelleen. Tulos sama.
Ja tänään vielä kolmannen kerran. Tämän yrityksen sen teki voimalla ja lähelle. Se iski erityisen vauhdikkaasti käännähtäen – ja samalla oudon karheasti ääntäen – ohittaen minut noin seitsemästä metristä.
Mutta ei onnistunut haukka nytkään pyynnissä. Näet sen kuvasta alla, kynsissä ei ole saalista kun se iskun jälkeen istahti lähelle mäntyyn. Hiljaa ja hitaasti kohotin kameran vastavaloon sivulle kohti haukkaa ja onnistuin ottamaan kaksi ruutua osin oksan taakse jäävästä haukasta. Silloin se syöksähti taas hurjaa kyytiä metsään.
Pieni kuusitiainen oksien suojassa.
Hömötiainen valppaana.
Tiaisparven lajit eli eri tiaiset, puukiipijä ja hippiäinen kokoontuvat syksyllä talveksi hajanaiseen parveen. Tärkeää on, että ne tuntevat toistensa varoitusäänet. Yhdenkin lajin yhdenkin lintuyksilön varoitus tavoittaa muut parven jäsenet. Näin parven jäsenet auttavat toisiaan. Parikolmekymmentä, useampiakin silmäpareja valvoo hyvin koko maiseman. Yhdessä saadaan turvaa. Varpushaukan yllätyshyökkäys torjuttiin eilen ja tänäänkin, ei toki aina.