”Vihreällä siirtymällä tarkoitetaan muutosta kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka nojaa vähähiilisiin, kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön.”

Näin kerrotaan Lupa- ja valvontaviraston nettisivulla. Hieno paketti, ei voi muuta sanoa! Eläköön vihreä siirtymä!

Lokakuisesta Kainuun Sanomista saimme lukea taas yhdestä vihreän siirtymän hankkeesta. Kyse on Puolangalle suunnitelluista tuulivoimaloista, jotka sijoittuisivat Metsähallituksen maille. Niiden lisäksi 30 kilometrin säteellä on 19 muuta voimalahanketta, joista yksi on jo toiminnassa ja yksi rakenteilla. Enimmillään koko alueelle voisi tulla peräti 391 tuulivoimalaa.

Kuten tiedetään, tuulivoima jos mikä on tavoiteltavaa vihreää siirtymää. Nyt kuitenkin jokin mättää, sillä toimittaja Ville Kinnusen artikkeli alkaa kummallisesti: ”Puolangan Koirakankaan ja Hirvivaara-Murtiovaaran tuulivoimatuotannolla olisi toteutuessaan merkittäviä vaikutuksia luontoon, linnustoon, metsäpeuraan ja vesistöön sekä arkeologiseen kulttuuriperintöön, maisemaan ja viihtyvyyteen.”

Ja pitääkö vielä sanoa, etteivät ne ole mitään hyviä vaikutuksia.

Lupa- ja valvontaviraston eli LVV:n mukaan voimaloilla olisi ”asumisviihtyvyyteen suuria tai jopa erittäin suuria vaikutuksia”.

Tosiaan, olemmehan me kuulleet napinaa jättimäisten metallihärveleiden rumuudesta sekä niiden aiheuttamasta melu- ja valosaasteesta. Mutta eikös juuri siksi voimaloita sijoiteta Puolangan kaltaisiin harvaanasuttuihin paikkoihin?! Ei kai yleishyödyllistä hanketta sovi kieltää vain siksi, että siitä valittaa kourallinen peräkylän ihmisiä.

Vaan sitten se toinen ongelma. Korpiseuduilla kehityshankkeiden vastuksena on tietysti myös luonto. Puolangan tapauksessa mainitaan esimerkiksi metsäpeura, johon tuulivoimaloilla olisi ”kohtalaisen kielteisiä vaikutuksia”. Alueen pesimälinnusto laskettiin vain yhden kerran, joten lista voi toki olla hieman puutteellinen, mutta silti kiusaa aiheuttavat ainakin maakotka, sääksi ja mehiläishaukka. Metsäkanalintuja esiintyy suhteellisen runsaasti, ja löytyipä alueelta myös yksi metson soidinpaikka.

Metsot pois tieltä, kun tarvitaan vihreää sähköä!

Kasveihin ja luontotyyppeihin olisi LVV:n mukaan suuria vaikutuksia erityisesti hankkeen sähkönsiirtolinjoilla. On yksi vanhan metsän kohde, lähteitä sekä puro – ja kuten LVV ikävästi muistuttaa, pienvesien luonnontilan vaarantaminen on lailla kielletty.

Juttua lukiessa on helppo ymmärtää vihreän siirtymän kehittäjien vaikeuksia. Että pitääkin olla luontoa hankaloittamassa ja hidastamassa luonnonvarojen kestävää käyttöä!

Yhtenä valopilkkuna tässä Puolangan hankkeessa ovat sudet. Kainuun Sanomien jutun mukaan voimalahankkeen alueella ei ole enää susireviiriä, koska viime vuonna siellä eläneen perhelauman lisääntyvä naaras tapettiin rotanmyrkyllä. Kerrankin sudet eivät aiheuta ongelmia!

Ja jos kokonaisuutta miettii tarkemmin, asiat voisivat olla hullummin. Alueellahan voisi olla riesaksi asti aarniometsiä, puroja ja lähteitä, metsoja, maakotkia ja ties mitä haukkoja ja pöllöjä; siellä voisi olla kaikenlaista suojelunarvoista luontoa, joka haittaisi vihreää siirtymää – mutta ei sentään, sillä vuosikymmeniä jatkuneella metsätaloustoiminnalla tällaisia ongelmallisia esiintymiä on saatu tehokkaasti vähennettyä.

Sitä paitsi: vaikka pienvesien luonnontilan vaarantaminen on lailla kielletty, se ei ole sentään ehdoton kielto. Kuten artikkelissa todetaan: ”Jos on tarpeen, niiden vaarantamiseen voi hakea poikkeuslupaa.”

Mitäs sitten murehtimaan – tässähän se tarve tuli!

Sitä paitsi kaikkia vaikutuksia on mahdollista ”lieventää jatkosuunnittelussa”. Totta kai, siirretään jotakin pömpeliä joitakin metrejä vasemmalle tai oikealle tai kiepaistaan huoltotie vähän sivusta – itse asia ei muutu, hankkeet toteutetaan ja sillä selvä. Vain tarkempi ajankohta on vielä auki. Artikkelin lopussa todetaan, että seuraavaksi homma etenee Puolangan kunnassa kaavaehdotukseen, ja Metsähallituksen arvion mukaan rakentaminen voi ajoittua aikaisintaan vuosille 2027–2029.

Nämä myllyt huitovat Ruotsin Lapissa.

Ironia sikseen. Tässä oli jälleen esimerkki siitä, kuinka ”vihreästä siirtymästä” on tullut yksi ihmisen harjoittaman luonnonvalloituksen muoto lisää. Yhä vähemmän tilaa ja resursseja muille lajeille.

Silti tämä muihin lajeihin kohdistuva armoton hävitys pitäisi hiljaa hyväksyä, sillä aina se on olevinaan ihmisten toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamista. Eikä pelkästään sitä, vaan se on muka luonnonkin kannalta hyväksi. Luontoa ”hoidetaan” ja muita lajeja ”säädellään” – ja nyt sitten tehdään mullistava ”siirtymä”, jonka ansiosta maailmasta tulee ”vihreä”.

Näin voidaan perustella jopa luonnonsuojelualueiden tuhoaminen, josta karmeimpana esimerkkinä Sakatti Miningin kaivoshankkeen valinta EU:n ”strategisten projektien” listalle. Siinäpä sitä ”vihreää siirtymää”, kun ainutlaatuisen arvokkaan Viiankiaavan suojelu purettaisiin ja sieltä alettaisiin tonkia sotateollisuudessa, älylaitteissa ja akuissa käytettäviä mineraaleja.

Ylen uutisten haastattelema ranskalainen historioitsija Jean-Baptiste Fressoz onkin sitä mieltä, että koko vihreä siirtymä on vain tyhjä iskulause, sillä kaikesta vihreyden tavoittelusta huolimatta ihmiskunta ei ole koskaan aiemmin käyttänyt niin paljon energiaa kuin nyt. Maailmassa käytetään koko ajan enemmän fossiilisia energiamuotoja, kuten öljyä ja maakaasua, minkä lisäksi puun polttaminen on lähes kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Ja totta kai myös esimerkiksi tuulivoimaloiden tai sähköautojen valmistamiseen tarvitaan fossiilisia polttoaineita, Fressoz muistuttaa. Sementin, teräksen ja muovin tuotanto aiheuttaa merkittäviä päästöjä.

Niinpä niin. Kun katselin kuvia Googlen datakeskushankkeen hakkuualueesta, en voinut olla ajattelematta pelkästään metsän lopullista hävitystä vaan myös sitä, millaisen määrän rekkakuormallisia soraa tuo suunnaton turve- ja mutavellilakeus nielee. Kuinka paljon harjuja ja kallioita täytyy senkin vuoksi kaivaa, murskata ja louhia, ja minkälaisen rekkarallin se tuottaa…

Mutta päättäjillemme luonto on pelkkää raaka-ainetta, ja mitä suurempi firma sen kimpussa huseeraa, sitä nöyremmin he sitä kumartavat – aivan kuten pääministerimme Petteri Orpo, joka kasvot loistaen esitti ”sydämellisimmät kiitokseni Googlelle siitä, että te olette päättäneet luottaa Suomeen”.

Jos maailma jotakin ”strategista projektia” tarvitsisi, se olisi projekti nimeltään ylenpalttisen kulutuksen vähentäminen. On vaikea käsittää nykyistä kaikkinielevää typeryyttä, jossa ilmastonmuutoksen ja luontokadon keskellä yhä vain ihaillaan loputtoman ahneita superrikkaita ja että ”luksus” esitetään jonakin hienona, tavoiteltavana ja onnea tuovana ilmiönä.

Suomen vanhimmat kaupalliset tuulivoimalat rakennettiin Pohjanmaalle Korsnäsiin ja purettiin 26 käyttövuoden jälkeen vuonna 2017. Ne olivat vielä vaatimattomia vispilöitä, napakorkeudeltaan 32 m, kun nykyisillä se on 140-170 m. Myös ylimmän kuvan tuulimyllyt ovat Korsnäsistä.

 

 

datakeskusenergiakestävä kehityskulutuslupa- ja valvontavirastometsähallitusPetteri OrpoPuolankastrateginen hankesähkötuulivoimavihreä siirtymäViiankiaapa

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.