Puolitoista vuotta sitten aloitin tutkimuksen viljelykasvien yöllisistä pölyttäjistä. Innostukseni aiheeseen kumpusi ulkomaisista tutkimuksista, jotka ovat nostaneet esiin yöaktiivisten pölyttäjien merkitystä ruokakasvien sadolle. Halusin tietää, mitä yöllisiä pölyttäjiä suomalaispelloilla liikkuu, mikä niiden määrään vaikuttaa, ja kuinka paljon yöllinen pölytys vaikuttaa kasvien satoon. Optimistisesti oletin, että yöllisiä pölyttäjiä löytyisi viljelykasveilta helposti.

Alusta asti oli selvää, etten halua päivystää öisin pelloilla, vaan pölyttäjien kukkakäyntejä seurataan kameroilla. Viime vuoden touko-kesäkuussa asetimme hankekumppanini Paula Humbergin kanssa riistakameroita kuvaamaan omenan ja kuminan kukintaa. Tarkoitus oli testata kameraseurantamenetelmää ennen laajempaa aineiston keruuta.

Viisi kameraa kuvasi omenan ja kuminan kukkia 10 sekunnin välein vuorokauden ympäri koko kukinnan ajan. Varsinkin omenalla menetelmä toimi hyvin. Ongelmana vain oli, että yölliset pölyttäjät puuttuivat kuvista lähes kokonaan. Ainoa kuviin tallentunut yöperhonen kävi omenan kukalla puoli seitsemältä aamulla. Joitain harsokorentoja kierteli omenan ja kuminan kukilla öisin.

Muuta mielenkiintoista kyllä selvisi. Kameraseuranta auttoi havaitsemaan monimuotoisemman pölyttäjäyhteisön kuin perinteinen kukkakäyntiseuranta, jota tein viljelmillä päivisin lyhyitä aikoja kerrallaan. Kuvat paljastivat, että aamuisin ja iltaisin kukilla kävi osin eri pölyttäjiä kuin päivällä. Lisäksi hiljaiset ja pienet pölyttäjät oli usein helpompi havaita kuvista.

Kamerat paljastivat suuremman pölyttäjien monimuotoisuuden kuin perinteinen suora havainnointi. Kuva: Paula Humberg

Mutta se yöllisten pölyttäjien puute. Aineiston keruuta oli tarkoitus jatkaa tänä vuonna. Mitä jos yöllisiä pölyttäjiä ei edelleenkään havaittaisi? Mitä viljelykasvia kannattaisi kuvata? Onko yöllisillä pölyttäjillä ylipäätään merkitystä viljelykasveille Suomessa?

Otin askeleen taaksepäin. Muutin suunnitelmaa. Kuluneena kesänä kuvasimme yhteensä kymmenen eri viljelykasvin kukintaa. Tavoitteena on löytää viljelykasveja, joilla pölyttäjiä käy öisin ja joita kannattaa jatkossa tutkia tarkemmin. Jos tällaisia kasveja ei löydy, yöaktiivisten pölyttäjien merkitys Suomen ruoantuotannolle on todennäköisesti pieni.

Odotan kesän kuvien läpikäyntiä ja tuloksia suurella uteliaisuudella. Vaikka tutkimus ei sujuisi alkuperäisen suunnitelman mukaan, se tuottaa melkein aina jotain mielenkiintoista.

Kamera valmiina kuvaamaan härkäpavun kukintaa. Kuvasimme tänä vuonna erityisesti monimuotoisilla pientiloilla, joilla pölyttäjien monimuotoisuus on todennäköisimmin korkea. Kuva: Marjaana Toivonen

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!