Viime viikolla julkaisimme Suomen Luonnossa uutisen, jonka mukaan hyönteispölytteisten kasvien sato on hiipunut Länsi-Suomessa. Uutinen sai paljon huomiota Facebookissa, mutta muuten on ollut hiljaista.

Kerron, miksi uutinen oli iso.

Pölyttäjäkadosta on puhuttu paljon, mutta enimmäkseen niin, että Yhdysvalloissa tai jossain muualla kaukana ollaan huolissaan – meillä ei ole aihetta. Aina on myös huomautettu, ettei syytä pölyttäjien kuolemiin varmasti tiedetä, joten turha tässä on hätäillä.

Kun EU keväällä 2013 päätyi ehdottamaan tupakan nikotiinia muistuttavien torjunta-aineiden kieltoa, Suomen rypsinviljelijät ja MTK eli Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto nostivat äläkän: Rypsinviljely loppuu Suomesta! Kotimainen valkuaisaineen tuotanto on uhattuna! Kuinka sitten torjumme kirpat?!

EU-komission äänestyksen lähetessä huhtikuussa 2013 Suomen hallituksen kanta huojahteli mutta päätyi lopulta hyvin lähelle rypsinviljelijöiden ja MTK:n kantaa. Maatalousministeri Jari Koskisen (kok) johdolla Suomi jätti äänestämättä. Valtiona me suomalaiset emme sanoneet juuta emmekä jaata. Yritimme sulautua seinään ja näyttää mahdollisimman paljon sen värisiltä.

Suomen jänistämisestä huolimatta EU kielsi kolme yleisintä neonikotinoidia. Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on antanut kuitenkin joka kevät “hätätilaan” vedoten suomalaisille viljelijöille poikkeusluvan kiellettyjen neonikotinoidien käyttöön. Ei ole kuulemma muutakaan keinoa torjua kirppoja, jotka syövät usein rypsin taimet pieninä.

Kun Suomen Luonto julkaisi viime viikkoisen uutisen, Luomuliitto huomautti, että keinoja olisi kyllä. Se tiedetään vanhastaan: kaikkien rypsinviljelijöiden pitäisi siirtyä tehoviljelystä luomuun tai ainakin kylvää rypsinsä myöhemmin. Silloin kirppaongelma helpottuisi.

Vuonna 2013 sekä MTK että silloinen maatalousministeri Jari Koskinen painottivat  taloudellisia riskejä. Pelko oli, että neonikotinoidien kieltämisestä tulisi viljelijöille pahoja sadon- ja tulonmenetyksiä.

Maataloudessa, jos jossakin, taloudellinen tulos riippuu kuitenkin luonnon tuloksentekokyvystä. Viljelijä ei kasvata mitään vaan luonto kasvattaa: sade, aurinko, maaperä ja suuri luonnonpölyttäjien armeija. Viljelijä voi lähinnä auttaa luontoa.

Juuri siksi EU-komissio noudatti keväällä 2013 niin sanottua varovaisuusperiaatetta: Jos ei tiedetä, etteivät juuri neonikotinoidit aiheuttaisi pölyttäjien kuolemia, ne pitää kieltää varmuuden vuoksi. Meidän kaikkien ruokahuolto on nimittäin jollain tavalla pölyttäjien hyvinvoinnista kiinni. Pölyttäjät tuovat pöytäämme muun muassa kaakaon, marjat ja hedelmät – ja rypsin. Rypsikin on hyönteispölytteinen kasvi.

Suomen Luonnon viime viikkoinen uutinen oli iso uutinen siksi, että se kertoi pölyttäjäkadon olevan totta myös Suomessa. Professori Heikki Hokkanen ei keksinyt 10–15 vuodessa tapahtuneelle hyönteispölytteisten kasvien sadon heikkenemiselle mitään muuta syytä kuin neonikotinoidien laajamittaisen käytön, joka alkoi samaan aikaan 10–15 vuotta sitten.

Toiseksi, Hokkasen haalimat tilastot kertoivat, että varovaisuusperiaatteen ohittaminen on näkynyt viivan alla, viljelijöiden taloudellisessa tuloksessa. Neonikotinoidit ovat mitä ilmeisimmin torjuneet kirppojen lisäksi myös kasvin kannalta elintärkeät pölyttäjät. Näin on syntynyt pahempia satotappioita kuin ne tappiot, jotka yritettiin välttää. Hokkanen on laskenut, että pölyttäjävajeen takia rypsin sadosta menetetään 30 prosenttia.

Tukes, MTK ja useimmat rypsinviljelijät ovat siis ampuneet itseään vuosikaudet jalkaan. Se kannattaa lopettaa.

neonikotinoiditpölyttäjätrypsi