Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Lintujen talviruokinnalla voi tukea monimuotoisuutta
Merikotka pelastettiin perikadon partaalta osaltaan puhtaan ruoan ja talviruokinnan avulla.
Valkoselkätikan metsiin talviaikaan viedyillä taleilla on ollut oma merkityksensä kovin uhanalaisen kannan vahvistumisessa. Varsinkin ankarien talvien lyhyimpinä päivinä metsäruokintapaikka auttaa metsätiaisia ja muita pikkulintuja selviytymään. Ruokintapaikan tulisi aina tukea monimuotoisuutta.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Hömötiainen ruskan aikaan viime syksynä. Kuvat: Samuli Haapasalo
41/2022
Kaikessa lintujen talviruokinnassa on tärkeä pyrkiä auttamaan uhanalaisessa tilanteessa olevia lajeja ja varoa suosimasta joitain ihmisen vaikutuksen turvin määrältään vahvasti lisääntyviä perusteettomasti.
Ruokintapaikan sijoituspaikkana metsä on ollut minulle ensisijainen. Paikan valinnalla kannattaa suosia uhanalaistuvia metsälajeja. Mutta ruokintapaikka ei koskaan korvaa hyvää monimuotoista metsänhoitoa eikä suojelualueita tai vanhoja metsiä. Monimuotoisuus on metsäluonnon, mutta myös metsien tulevaisuuden hyvän kunnon ja kestävän talouskäytön välttämätön edellytys. Voi kun osaisimme olla siinä Suomessa maailman parhaita!
Talviruokinnan jatkuvuus, ruoan puhtaus ja hyvä laatu sekä suolattomuus ovat tärkeitä. Mitään riskejä ei sovi ottaa. Hyvä ruokinta-automaatti varmistaa ruoan pysymisen kuivana ja ruoan riittävyyden käyntien välissä. Kostunut tai pilaantunut ruoka on syytä poistaa. Jos talviruokinnan aloittaa, sen jatkuminen yli talven pakkasten tulee varmistaa.
Töyhtötiainen viime syksynä.
Lintujen seuraamiseen ja kuvaamiseenkin ruokintapaikka antaa hienon syksyisen ja talvisen ”ikkunan”. Linnuille on kuitenkin aina varmistettava tilaisuus riittävän pitkään, häiriöttömään ruokailuun. Eri lintulajeilla on hyvin eripituiset pakoetäisyydet, mikä tulee ottaa huomioon.
Palokärjen, vaeltavan pähkinänakkelin ja etelässä paikoin myös pahkinähakin saaminen ruokintapaikalle voi onnistua, kun aloittaa ruokinnan lintujen kierrellessä ennen talvea. Tikat pitävät talista, hakki ja nakkeli eniten pähkinöistä. Ja ruokinnalle ilmestyvät yllätykset ovat virkistäviä.
Palokärki vangitsee aina katseen.
Aloitimme muutaman lintuharrastajan kesken ruokintapaikan pitämisen joku aika sitten siemenillä. Tali sai odottaa hetken, mutta on jo lisätty tarjontaan. Kooltaan sopiva on kuorittu auringonkukan siemen. Vanhaa kunnon kauraa ei kannata unohtaa; kauranjyvä antaa monelle lintulajille oikein hyvää syötävää ja energiaa lyhyen talvipäivän ja pitkän yön kylmiin. Se on myös edullista. Kaura on punatulkun ja keltasirkun herkkua.
Valkoselkätikka, vanhojen metsien lintu.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Mustapääkerttu on yksi parhaita ja tunnelmallisimpia lehtojen ja lehtipuuvaltaisten tuoreiden metsien sekä metsäsaarekkeiden - pihanlaidankin pensastojen piileskeleviä laulajia. Nyt syksyllä mustapääkertun näkee alkukesää ehkä avoimemmin, kun pienehkö osa kannasta viivyttelee muuttoaan ja etsii marjoja sekä hedelmiä syötäväksi monenlaisista pensaista ja puista.
Kirjoitin kurkien muutosta jo blogissani 20.9: "Kurjet ovat liikkeellä". Koska varmaan aika monelta kiinnostuneelta on saattanut jäädä voimakkaasti yhteen päivään keskittynyt muutto näkemättä, palaan tässä blogissa ja sen kuvissa vielä muuton tunnelmaan ja kerron muuton erityispiirteet. Kuvat ovat kaikki tuosta muuton huipusta.
Pihlajanmarjasato on tänä vuonna aika niukka. Niinpä tilhet ehtivät etelärannikolle ja osa Suomenlahden ylikin jo viikkoja sitten. Pihlajanmarjojen sijaan tilhet syövät nyt hedelmiä.