Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kalasääski sanoi heippa elo-syyskuun taitteen ja syyskuun alkupuolen vaiheilla ja ensimmäiset ilmestyvät taas huhtikuulla, heti kun vesistöistä alkaa löytyä kalastukseen sopivia sulapaikkoja. Silloin kalasääski palaa kaivattuna, toivottuna. Mutta missä se on tällä välin, siitäkin kertoo blogi.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
318/365
Suuri ja pitkäsiipinen, kotkista seuraava, keinahtaa ilmassa. Äkkiä lintu taittaa lennon vaakalennosta syöksyyn. Pitkäkyntiset jalat edellä se iskee muutamasta kymmenestä metristä päistikkaa veteen. Joskus lintu myös lekuttelee, tarkkailee paikallaan, siirtyy vähän kun havaitsee kalan ja aloittaa siitä syöksynsä. Se lintu on kalasääski.
Jos syöksy onnistui, kala lähtee kohti valtavan isoa risupesää, jossa kaksi tai kolme nälkäistä poikasta odottaa. Tämän näyn pääsee välistä tallentamaan hienojen luontoelämystensä muistilokeroihin.
Kalasääski on Kanta-Hämeen maakuntalintu, mutta se elää koko maassa vesistöjen lähellä ulkosaaristoa lukuun ottamatta. Olen nähnyt pesän niinkin ylhäällä kuin Utsjoella Kevon kanjonin pohjoispuolella.
Mutta missä kalasääski on nyt? Mihin on muuttanut mökkijärven tuttu, suurella suolla vähän korkeamman männyn latvassa, valtavassa risupesässään kesän asustava kalasääski? Kalasääski on muuten samalla yksi maailman laajimmalle levinneistä linnuista.
Kalasääski syö yksinomaan kalaa.
Niin, mutta kysymys kuului, missä kalasääski on tänään, meidän noin 1200 kalasääskipariamme ja kesän nuoret linnut?
Euroopan pohjoisosissa pesivien kalasääskien muutto suuntautuu aika suoraan etelään, vaikka eri kohdilta Euroopan läpi, keskiseen Länsi-Afrikkaan, päiväntasaajan molemmin puolin. Mm. Guinean, Gampian, Senegalin rannat, jokien mangrovesuistot, paikoin sisämaan vesistötkin ovat osoitteena. Kalasääski viettää talven ihan erilaisessa ympäristössä kuin on pohjolan kesä!
Afrikasta paluu osuu enimmäkseen huhtikuulle ja toukokuun alkuun. Yksivuotiaat jäävät vielä pesimättöminä talvehtimisalueille. Pohjois-amerikkalaiset kalasääsket muuttavat Etelä-Amerikkaan, mutta Australialaiset eivät muuta lainkaan.
Mutta jopa vielä aika äsken on tullut ilmoituksia viimeisistä yksittäisistä kalasääskihavainnoista täällä pohjoisessa, Suomessa ja Virossa. Toisaalta jotkut kalasääsket viivyttelevät syysmuuttomatkallaan kala-altailla esim. Lähi-idässä. Kalastusmahdollisuudet ratkaisevat muuttomatkan reittejä ja aikataulun, kun lintu syö vain kalaa. Välimeri ja Sahara voivat olla haasteellisia ylitettäviä.
Sääksi-säätiön sivuilta voi lukea lisää kalasääskestä. Satelliittilintujen reiteistä on myös mielenkiintoista tietoa. Ja on se vaan hieno lintu!
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Ovatko tundraurpiainen ja urpiainen sama vai kaksi eri lajia; onko tundraurpiainen urpiaisen alalaji, kas siinä pulma! Mutta hyvin terhakoita, kauniita ja vilkkaita lintuja ne ovat molemmat, yhdessä tai erikseen.
Hömötiaisen merkitys metsien kunnon indikaattorina on oikeastaan lahjomaton. Talvilintulaskentojen tuloksissa Helsingin Yliopiston Luomuksella on jo vuodenvaihteesta 1956/1957 lähtien vuosittain noin 500 reitin tiedot kaikista talvilinnuista.
Hippiäinen on harvinaisuus ruokintapaikalla. Muutamia havaintoja on kuitenkin jo olemassa. Kirjoittaja toivoo sitä taas tulevana talvena vierailevaksi.