42/2021

Isokoskelolla on ainakin vanhojen Ruijan suomalaisten keskuudessa hauska nimi: kalasorsa. Silloin kun vielä puhuttiin enemmän Suomen kieltä ruijalaisittain, tuon nimen vielä kuuli useasti. Vain sitä nimeä käytettiin isokoskelosta.

Kalasorsakoiraan vatsa on nyt oranssinkeltainen, mutta pää saa tummanvihreän värinsä taas talven edetessä.

Kalasorsat lepäilevät Jäämereen laskevan joen hiekkarannoilla

Kalasorsia oli Tenon suistossa syys-lokakuun taitteessa käydessäni noin 18 000. Ja tasaisesti Jäämeren rannikkovesissä uiskenteli parvia, joissa oli lintuja sadan molemmin puolin. Nimi kalasorsa kertoo, että linnut syövät pikkukalaa.

Osa kalasorsista nousee Tenon deltan hiekkasärkille

Suomen järvillä viipyy loppusyksyisin jopa tuhansien yksilöiden kalasorsaparvia niin kauan kunnes jäät suurilla järvenselillä monasti vasta uuden vuoden puolella jäätyvät.

Isokoskeloita voi siis nähdä kun kurkistaa mökkimaiseman loppusyksyn luontoon, avarille selille. Kalasorsilla ei ole kiire muutollaan. Syötävää on niin kauan kunnes jäät peittävät järvien viimeiset sulat.

Suomen merialueilla isokoskeloita on yli talven, jos vedet ovat sulia. Viron kielessä isokoskelon nimi on jääkoskel, jääkoskelo. Jos rannikkovedet jäätyvät, siirtyy osa koskeloista kauemmaksi Itämerelle. Jotkut lentävät talvehtimaan myös jokisuiden koskiin ja jokien sulina pysyviin virtapaikkoihin.  Kevättalvella koskipaikoissa kisaillaan nahkiaisista esim. Kymijoen suistossa. Kalasorsa syö siis vähän muutakin kuin ihan vain kalaa.

Osa linnuista jatkaa talvehtimaan kohti Pohjanmerta Tanskan salmiin. Keväällä kalasorsat palaavat ensimmäisten muuttajien joukossa aukeaviin suliin.

Merikotka pelästyttää kerralla tuhansia kalasorsia