Linnut kertovat oikean kyntö- ja kylvöajan
Lintujen saapuminen keväällä sekä laulun ja pesinnän aloittaminen kertoivat ennen oikeita aikatauluja mm. viljan ja pellavan kylvöihin.
Lintujen saapuminen keväällä sekä laulun ja pesinnän aloittaminen kertoivat ennen oikeita aikatauluja mm. viljan ja pellavan kylvöihin.
Puiden mahlanjuoksun aikaan saapuu metsäkirvinen. Metsäkirvinen on vaatimattoman oloinen, mutta sillä on kaunis laulu ja omanlaisensa laululento, jossa ne nousee ylös puun latvasta ja laskeutuu takaisin saman tai läheisen puun latvaan lauluaan ja lentoaan hidastaen.
Kalankutulinnuksi kutsuttu rantasipi kertoo oman viestinsä jo hieman ennen kirvistä: nyt on hauen kutuaika. Jos jäät lähtevät myöhään, kutu voi tapahtua jään alla. Rantasipi lentää vuoroin siivet värähdellen ja lyhyesti liitäen. Lentäessään se laulaa soidinlauluaan: titiitiititti-titiitiititti-titiitiititti…
Ensimmäisen ”kylvökäskyn” huutelee käenpiika. Tämä ainoa muuttava tikkoihin kuuluva kummajainen kun. alkoi laulaa kimakkaa kjy-kjy-kjy… äänisarjaansa, silloin kiirehdittiin kylvämään kaura. Jyvät viskattiin oikeaan aikaan mustaan, kosteudesta tuoreeseen multaan.
Samaa kylvöä kuin käenpiika kuulutti muuttomatkallaan tundrahanhi. Sen muuton alku on kuitenkin aikaistunut kovasti, viimeisiä muuttoparvia on kuitenkin pelloilla kylvöaikaan. Myös muuttomatkalta palaavan tiltaltin tilkuttava laulu ja huuhkajan huuto tiesivät samaa -vaikka huuhkaja tosin aloittelee huutonsa jo helmikuun kuutamoissa. ”Kylvökurkikin” ilmestyi pelloille. Varmistuksiakin siis oli, jos jonkun linnun aikataulu ei ollut ihan kohdallaan.
Kun kottarainen jo heitti pesästään ulos munankuoria, oli kesäviljan kylvöaika. Myöhäisiin muuttaviin kuuluvan kuhankeittäjän, ihmeellinen kullankeltainen viheltelijän ilmestyessä lehtoihin ja puusaarekkeisiin huutelemaan, oli oikea aika kylvää pellavansiemen. Haarapääskyn pesimisen alkaminen maatalon pihapiirin rakennuksissa antoi saman täsmällisen tiedon.
Kun satakieli aloitti kuulakkaan laulunsa tuomen puhjetessa silmuihin ja pian tuoksuvaan kukintoon, oli keväisten peltotöitten kiireisintä aikaa. Kehrääjä narina kantautui kevätkesän yössä kuivilta kankailta, kallioilta ja soiden laidoilta. Silloin tiedettiin, että metson soidin on lopullisesti ohi tuolta keväältä. Ruis oli jo ehtinyt jopa polven korkuiseksi ennen kuin muuttolinnuista viimeinen, ruisrääkkä, saapui.
Nämä esimerkit ovat osin virolaisia, osin Suomessa tuttuja, useimmat tuttuja molemmissa.