3/2020

Harmaa sää on sinänsä mielenkiintoinen keli kuvaajalle. Voi saada kuviin voimakkaita värejä, vaikkei sitä heti arvaisi. Sinitiaisen sininen toistuu vahvana. Samoin töyhtötiaisen ruskeat erottuvat. Hömötiaisella on voimakas tausta. Kuvat eivät ole koskaan liian jyrkkiä tällä kelillä.

Kaikki blogin kuvat, sinitiainen, hömötiainen ja kuusitiainen, ovat tältä harmaalta kaudelta, joka on jo kuukausien mittainen ja edelleen jatkuu etelässä.

Jään toki jo kaipaamaan valoa, lunta, pakkasta, jälkiä lumessa, uudenlaista metsämaisemaa, sitä kun kuura ja lumi koristelevat oksat, kun tuisku kirjaa maiseman, eli oikeaa kaunista talvea. Järvetkin olisivat kunnon jäässä. Hyvin hauska on myös se ajankohta, kun varvut työntyvät vielä esiin lumesta, tai poronjäkälät. Lumi maassa ja oksilla lisää myös alta tulevaa valoa kuvaukseen.

Mutta sitä odotellessa katsotaan nämä kolme kuvaa, jotka ovat tyypillisiä talven odotuksen otoksia. Lintujen värit on varsin syvät, koko tausta ja etualakin täyttyy jopa arvoituksellisista sävyistä ja muodoista, maalaukselliseen tapaan, ja oksien jäkälät ja naava tuovat oman, metsän salamyhkäisen tunnelmansa.