Laulujoutsen on yksi kevään ensimmäisistä Suomeen saapuvista muuttolinnuista. Sen ääni ei ehkä ole lintumaailman helein, mutta saa kuulijoiden sydämet sykkimään kevään iloa.

Lehto- ja mustapääkertun laulut solisevat kuin puro. Mustapääkertun laulun tunnistaa kauniin huilumaisesta äänistä.

Ruokokerttuskoiras laulaa reviirillään lähes tauotta vuorokauden ympäri, pitäen usein vain pienen iltatauon.

Kesäyö ei olisi sama ilman satakielen taiturimaista laulua. Monipuolisimpien koiraiden laulu koostuu jopa 23 eri teemasta.

Alkukeväästä metsissämme kiikittää vain pikkutikka. Toukokuussa toinen kiikittävä kolopesijä, käenpiika, saapuu muutolta kotireviiriä etsimään.

Kevään ensimmäisillä pääskysillä ja ihmisillä on pitkä yhteinen historia, joka ilmeisesti on alkanut jo kivikaudella.

Ruotsalaiset lienevät lajinimeä pohtiessaan keksineet verrata ärtsångaren eli suomeksi hernekertun laulua hernepussin helistelyyn. Ovatko oikeassa? Kuuntele ääni!

Kirjosieppo on yksi hienoimmista tropiikista meille pesimään muuttavista linnuista.

Härkälintu on nimensä veroinen. Sen huudossa tosiaan on samaa sointia ja ytyä kuin kaupunkilaisille jo nykypäivänä vieraammassa härän mylvinnässä.

Rautiainen lienee yksi maamme yleisimpiä ja huonoimmin tunnettuja lintuja. Se on luonteeltaan epäluuloinen ja säikky, ja pidempään esillä ainoastaan laulaessaan – silloinkin usein kuusen latvassa. Tyypillisesti rautiaisen ehtii nähdä vilaukselta.

Punakylkirastas on Suomen yksi laajimmalle levinneistä linnuista. Sen yksinkertaista laulusäettä värittävät paikalliset murteet.

Laulurastaan muutto alkaa maaliskuun lopulla ja toukokuuhun mennessä se on vallannut koko maan Metsä-Lappia myöten.