Olin aamulla pikkukoirani kanssa lenkillä. Käpytikka kuului pärryyttävän jossakin katulampun metallia, joten kiirehdin äänen suuntaan.

Siellähän sankari olikin lyhtypylväässä. Se oli löytänyt oivan kaikupohjan tolpan hatusta. Katselin sitä tovin ja huomasin, että sen rummutukseen vastattiin. Kilpakosija oli löytänyt lähes yhtä hyvän mestan.

No hyvänen aika, mullahan on taskussa upouusi iPhone5, jolla saa kuvia ja videoita. Äkkiä värkki esille ja kuvaa ottamaan.

Silmälaseja ei ole, joten miten tällä zoomataan?

Räps, räps kuvia alkoi tulla. Ai niin videonkin voisi ottaa. Mikähän se näistä pienistä kosketinnapeista on?

Kuvia tulee ja vähän videotakin, mutta yhtäkkiä kameraan ilmestyy oma naamani ja kamera vain käy.

Tarkastelen kotona saalistani. Tikka näkyy pienenä mustana kohoumana tolpan kärjessä ja jihuu videotakin on – puoli sekuntia. Sitten on toistakymmentä omakuvaa.

Ensi kerralla rillit taskuun.