Joinakin vuosina kauden aloitus on ollut mahdollista heti tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta luminen talvi aiheutti tällä kertaa viivästyksiä ja kunnolliseen täsmäiskuun ei ollut niin mielekästä paneutua ennen kuin lumet olivat sulaneet ja maa kuivahtanut. Ensimmäisen kvartaalin entomologinen harrastelu jäi lähinnä hangen päällä kävelevien otusten etsiskelyyn sekä sisätiloissa vastaantulleisiin otuksiin.
Edellisen kirjoituksen yhteydessä käsiteltiin hyönteismaailman erikoisuuksia, kirkkain värein myrkyllisyydestään varoittavia tai vaarallisia lajeja matkivia otuksia. Myös ympäristöönsä sulautuvia lajeja pääsi esittelyyn. Julkaisua laatiessani tajusin, että hyönteisten maailmanlaajuisesti kaikista suurin lahko eli kovakuoriaiset jäivät kokonaan huomioimatta. Koska sekä aposematismia että mimikriaa hyödyntäviä lajeja on lahkossa runsaasti, päätin jättää niiden käsittelyn kokonaan uuteen kirjoitukseen.
Sylkikuoriaiset olivat jo aikuistuneet ja lähteneet liikkeelle. Kesän virallista alkamista täytyi juhlistaa viikon lomalla. Suurin osa tästä ajasta tuli vietettyä Mikkelin lähellä Ristiinassa. Samalla tarjoutui hyvä tilaisuus havainnoida, mitä kaikkia lajeja muutaman päivän kuluessa ehtisi löytää.
Olimme syyskuun jälkipuoliskolla retkellä aurinkoisella kalliolla. Jäkälistä mönki esiin uskomattomia määriä leppäkerttuja. Niitä oli kallion laella todella paljon. Kokoontuvatko leppäkertut talvehtimaan suurina yhdyskuntina?
