Mitä otat mukaan tälle vuodelle? Mitä matkaasi on lähtenyt kuluneena vuosikymmenenä, toivottua tai tarpeetonta?

Tiedän, paremmin kuin koskaan, miltä potentiaaliset isot alkukirjaimet, keskeneräisyyttä kuvaavat pilkut, pisteet ja huutomerkit joista ei ole paluuta, ja kaikki niiden välillä tuntuu. Mennyt vuosi on ryöpännyt ja rakentanut.

Viime helmikuinen muutto Rovaniemeltä Lahteen oli yksi vuoden isoimmista päätöksistä. Ikävä ei ole helpottanut, talvi on jäänyt etelässä toistaiseksi kokonaan kokematta. Olen saanut kuitenkin käydä pohjoisessa useamman kerran vuoden aikana ja koen, että se riittää täyttämään kaipuun. Kaipuun pakkasöistä, lumikenkien tarpeesta, viimasta joka vaeltaa tunturista toiseen, autiotupien kamiinojen lämmöstä. Juuri talvi on ollut erityisen hankala ikävän kannalta kun kontrasti etelän ja pohjoisen välillä on niin merkittävä.

Lähdin Lapista ihmisten vuoksi. Että saisin olla lähempänä jälleen heitä, jotka ovat kulkeneet rinnalla, osa syntymästä saakka. Sain myös työmahdollisuuden Lahden Partioaitassa, enkä voisi olla siitä kiitollisempi. Työ yhdistää hyvällä tavalla vanhan sosiaalialan työn sekä retkeilyteeman, ja on rikastuttanut elämää uusilla syillä nauttia olostaan siellä missä on.

Olen oppinut paljon itsestäni luonnossa liikkujana ja luontokuvaajana. Ja alkanut ymmärtämään yhä paremmin, miksi nuo puolet kaipaavat minussa niin kovasti vapauttamista. Kyllä minä tosiaan olen maastossa eniten omassa elementissäni ja aidoimmillani.

Lähden uuteen vuoteen avoimin sydämin, kuten aina. Tuokoon se meille sen mitä eniten tarvitsemme. Tuokoon se suomalaiselle luonnolle sen, mikä sitä parhaiten palvelee.

Hyvää uutta vuotta!