Helmikuu saapui, ja tammikuun ajan vietetty Vegaanihaaste tuli näin tältä vuodelta päätökseen. Osallistuin kolmatta kertaa haasteeseen – tällä kertaa tosin hieman löyhemmin, ja viikonloppuisin tai muiden kanssa syödessä saatoin hieman lipsua vegaanisesta ruokavaliosta. Vegaanihaaste keräsi jälleen ennätysmäärän osallistujia, ja jopa 13 000 ihmistä pyrki syömään vegaanisesti tammikuun ajan. Haasteeseen osallistuneet säästivät kuukaudessa 430 000 eläintä syö­mäl­lä vain kas­vi­pe­räis­tä ruo­kaa.

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että suurin osa suomalaisista kannattaa tiukkoja toimia ilmaston hyväksi, kunhan säädökset eivät vaikuta heidän omiin valintoihinsa. Vähän matkustavat kannattavat lentoveroa, autottomat ruuhkamaksuja ja niin edelleen. On hienoa, että tarve ilmastoteoille tiedostetaan. Surullista on se, että vastuu siitä halutaan siirtää muille ja että ekologinen elämä koetaan ainoastaan luopumisena omista mukavuuksista.

Olen ollut kasvissyöjä useamman vuoden. Aluksi vietin pari vuotta lihan kanssa on-off -suhdetta, sitten se jäi hiljalleen pois lähes kokonaan ruokavaliostani. Syön edelleen kalaa ja maitotuotteita, enkä tällä ruokavaliolla koe, että joutuisin luopumaan oikeastaan mistään. Seuraava siirtymä onkin ollut kohti vegaanista ruokavaliota. Hassua kyllä, en Vegaanihaasteen aikana tai muutenkaan vegaanisia valintoja arjessa tehdessäni ole kokenut, että jotkin asiat olisivat kiellettyjä. Toki juustoa on joskus ikävä, mutta pääasiassa näihin valintoihin ajaa uteliaisuus ja halu kokeilla uutta. Vegaaninen ruokavalio kannustaa ja innostaa kokeilemaan uusia reseptejä, testaamaan itselle vieraita raaka-aineita ja maistamaan uusia kasvispohjaisia tuotteita. Sen sijaan, että olisin näiden vegaanikokeilujen myötä luopunut jostain olenkin itse asiassa viime vuosina syönyt huomattavasti monipuolisemmin ja kokeilevammin kuin aiemmin.

Saman olen huomannut lentomatkustamisen suhteen. Olen aina rakastanut monien muiden tavoin reissaamista: olen asunut ulkomailla kahdesti, reppureissannut maailmalla, reilannut ympäri Eurooppaa sekä tehnyt lukuisia lyhyempiä pyrähdyksiä milloin mihinkin. Useat näistä matkoista olen tehnyt lentäen. Viime vuosina ilmastoahdistukseni on kasvanut kuitenkin niin suureksi, että kynnys lentolippujen ostamiseen on kasvanut lähes ylittämättömäksi. Pari vuotta tasapainoilin ilmastoahdistuksen ja reissuhimojen välillä, mutta nykyään tuokin suhtautuminen on muuttunut.

Ennemminkin olen löytänyt täysin uuden maailman maata pitkin reissaamisesta. Tuntuu, kuin lentämisen vähentäminen olisi avannut täysin uudenlaisen näkökulman matkustamiseen! Maata pitkin pääsee vaikka mihin – niin kotimaahan kuin ulkomaille. Siirtymässä on toki auttanut se, että olen löytänyt retkeilyn ja luontomatkailun uudelleen ja hurahtanut täysin Lappiin. Maata pitkin matkustaminen on myös huomattavasti mukavampaa ja stressittömämpää kuin lentäminen. En tämänkään suhteen enää siis koe, että joutuisin varsinaisesti luopumaan jostain – päinvastoin, tuntuu kuin lentämättömyys olisi avannut uudenlaisia mahdollisuuksia matkustamiseen.

Omat kulutusvalintamme ovat tietysti riippuvaisia monesta asiasta: asuinsijainnista, perhetilanteesta, työstä, terveydentilasta ja muusta. Kaikki eivät pysty samanlaisiin valintoihin, mutta jokainen pystyy muuttamaan jotain omassa tavassaan toimia. Juttelin eilen erään tuttavani kanssa, joka oli viime vuonna pitkään sairaslomalla. Tästä huolimatta hän kertoi olleensa onnellisempi kuin aikoihin: sairaus pakotti karsimaan kaiken ylimääräisen elämästä, ja hän keskittyikin viettämään aikaa kotona, laittamaan ruokaa puolisonsa kanssa, ihailemaan puutarhan kasvua ja kuuntelemaan musiikkia.

Monet haaveilevat juuri yksinkertaisemmasta elämästä ja siihen ilmastoystävällinen elämäntapa voi olla ratkaisuna. Esimerkiksi kulutuksen vähentäminen vapauttaa aikaa, kun ei tarvitse haaveilla seuraavista ostoksista, kierrellä kaupoissa ja olla kotona jatkuvasti järjestämässä sinne kertynyttä roinaa.

Omista mukavuuksista luopuminen ja niistä puhuminen on muutenkin ristiriitaista. Mietin usein, mistä kaikesta joudumme luopumaan siinä vaiheessa, jos pahimmat ilmastoskenaariot pitävät paikkansa. Siihen verrattuna lihahampurilaiset ja New Yorkin matkat tuntuvat aika mitättömiltä uhrauksilta.