Metsähallitus on perustanut koealueita, joissa Luonnonvarakeskus tutkii jatkuvan kasvatuksen menetelmiä ja niiden vaikutusta muun muassa metsän monimuotoisuuteen.

Mikäs siinä, jos alueella tehdyt tutkimushakkuut kohdistuisivat talousmetsiin, mutta nyt käsittelyyn on otettu vanhoja luonnonmetsiä. 13.10.2021 monitoimikone oli jo menossa hienoon korpikuusikkoon Suomussalmen Karttimonjoella, mutta suojelijat saivat sen viime hetkellä estettyä. Kartoittajat olivat löytäneet niin tältä kuin usealta muultakin alueen hakattavaksi aiotulta leimikolta lukuisia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja, ja niistä oli myös ilmoitettu Metsähallitukselle. Mistään tiedon puutteesta ei siis ollut kysymys. Päinvastoin Metsähallitus oli viestittänyt kartoittajille, että uhanalaiset lajit huomioidaan vain ”niiltä osin kun eivät vaaranna Luken kanssa sovittua tutkimusasetelmaa”.

On vaikea käsittää, että nykyisen lajikadon aikaan laaditaan ”tutkimusasetelma”, jonka myötä tietoisesti hävitetään uhanalaisten lajien esiintymiä.

Korpimetsää, jonne monitoimikone oli menossa.

Luken tutkijat selittelevät asiaa näin: ”Mielestämme monimuotoisuustutkimusta täytyy tehdä kohteilla, joissa monimuotoisuusvaikutukset näkyvät. Siksi on perusteltua tehdä kokeita myös luonnontilaisen kaltaisilla metsillä. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää metsätalouttamme entistä kestävämmäksi.”

Irvokas juttu. On itsestään selvää, että vanhojen luonnonmetsien – tai luonnontilaisen kaltaisten metsien, jos pitää täsmentää – hakkaaminen on monimuotoisuudelle haitallista. Tämä on tosiasia, josta ei pääse yli eikä ympäri. On myös tosiasia, että luonnonmetsiä on maassamme enää surkean vähän. Sen sijaan, että näitä viimeisiä sirpaleita ”tutkitaan” hävittämällä niitä, ne kaikki pitäisi suojella.

Nämäkin Suomussalmen luonnonmetsät olisivat erityisen tärkeitä, sillä vaikka ne ovat pienialaisia, ne sijaitsevat suojelualueiden välissä, ja siten niiden säilyminen olisi elintärkeää metsien kytkeytyneisyyden kannalta. Hakkuuaukeiden ja taimikoiden valtameressä eliölajistolla täytyisi olla edes teoreettinen mahdollisuus siirtyä metsäsaarekkeelta toiselle.

Suomen luonnon monimuotoisuuden suojeleminen tulisi nyt heti aloittaa valtion vanhoista luonnonmetsistä. Näin ovat todenneet monet ekologit, muun muassa emeritusprofessori Rauno Ruuhijärvi, jolla on pitkä perspektiivi ja vankka asiantuntemus metsien ja soiden tutkimuksessa ja suojelussa. Hänen haastattelunsa löytyy tästä linkistä, kannattaa lukea.

Valitettavasti ekologien puheilla ei näytä olevan päättäjiin mitään vaikutusta. Ja tässä sitä ollaan: toinen valtion laitos tutkii innostuneena sitä, kuinka toinen valtion laitos tahallisesti hävittää uhanalaisten lajien esiintymiä – jotta metsätalous kehittyisi ”entistä kestävämmäksi”. Uskomatonta mutta totta.

Yksi Suomussalmen luonnonmetsien leimikoista oli jo ehditty hakata, ja siinä sitä ”entistä kestävämpää” hakkuujälkeä nähtiin. Kyllä vain siihenkin oli pitänyt pari avohakkuulänttiä mahduttaa. Metsähallituksen sanoin kyse on ”pienaukkohakkuista”, mutta kun metsä itsessään on pieni, ei siihen isoja aukkoja toki saakaan. Näitä puuttomaksi jyrättyjä kohtia ympäröi sitten harsuiseksi hakattu puusto.

Vastenmielistä rääpimistä metsässä, joka kaadettujen ja jäljelle jääneiden puiden perusteella olisi ollut suojelun arvoinen. Puhumattakaan siitä, että inventoijat olivat sieltäkin löytäneet uhanalaisia lajeja.

 

Niin, ne inventoijat. He ovat yksityisiä kansalaisia, joiden työtä rahoittaa Koneen Säätiö. Kiitos ja ylistys heille. Ei kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, miksi ihmeessä Suomen valtio – jonka edustajat parastaikaa murehtivat luontokatoa YK:n biodiversiteettikokouksessa – ei ole itse hoitanut asiaa? Miksi luonnonmetsien järjestelmällistä kartoitusta ei ole järjestetty jo ajat sitten? Miksi työ on jätetty säätiön ja vapaaehtoisten niskoille?

Keskustalaisen Jari Lepän johtama maa- ja metsätalousministeriö tunnetusti vastustaa kaikkea suojelua, eikä siltä taholta voi mitään hyvää odottaakaan. Mutta miksi vihreiden Krista Mikkosen johtamassa ympäristöministeriössä ollaan niin avuttomia? Katsotaanko siellä, että kaikki mikä on luokiteltu talousmetsäksi, kuuluu itseoikeutetusti maa- ja metsätalousministeriölle? Nythän puhutaan arvokkaista luonnonmetsistä, jotka on jätetty Metsähallituksen talouspuolen armoille vain siksi, että aiemmin suojeluohjelmia laadittaessa hehtaareista on rajusti tingitty.

Eikö luonnonsuojelu ole ympäristöministeriön tehtävä riippumatta siitä, missä sitä luontoa on? Jos tämä hallitus ei suojele valtion luonnonmetsiä, sitä ei taatusti tee seuraavakaan. Herätys ympäristöministeriö ja vihreät!

Metsähallituksesta patistettiin rajavartijat ottamaan paikalla olevien ihmisten henkilötiedot muistiin. Näin siis valtio epäilee luonnon monimuotoisuuden puolesta huolestuneita kansalaisiaan rikollisesta toiminnasta.

 

 

 

Jari Leppäjatkuva kasvatusKrista Mikkonenluonnonmetsätluonnonvarakeskusmetsien hakkuutmetsien kartoitusmetsien suojelumetsähallitusRauno RuuhijärviSuomussalmiuhanalaiset

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!