Kesäyö ei olisi sama ilman satakielen taiturimaista laulua. Monipuolisimpien koiraiden laulu koostuu jopa 23 eri teemasta.

Alkukeväästä metsissämme kiikittää vain pikkutikka. Toukokuussa toinen kiikittävä kolopesijä, käenpiika, saapuu muutolta kotireviiriä etsimään.

Härkälintu on nimensä veroinen. Sen huudossa tosiaan on samaa sointia ja ytyä kuin kaupunkilaisille jo nykypäivänä vieraammassa härän mylvinnässä.

Rautiainen lienee yksi maamme yleisimpiä ja huonoimmin tunnettuja lintuja. Se on luonteeltaan epäluuloinen ja säikky, ja pidempään esillä ainoastaan laulaessaan – silloinkin usein kuusen latvassa. Tyypillisesti rautiaisen ehtii nähdä vilaukselta.

Punakylkirastas on Suomen yksi laajimmalle levinneistä linnuista. Sen yksinkertaista laulusäettä värittävät paikalliset murteet.

Orr orrr orro – pist! Lehtokurppa suorittaa jokailtaisen reviirilentonsa lähes kellon tarkkuudella.

Kun peipon tuttu, iloinen säe kuuluu ensi kerran pihapuusta, monen sydämessä läikähtää.

Punarinta herää aamulla jo ennen sinua, ja punoo unesi säestykseksi heleän äänikudelman.

Äänekäs laulaja osaa matkia taitavasti kuulemiaan ääniä.

Töyhtöhyyppä on todellinen kevääntuoja.

Keväiset huhuilijat uuttukyyhkyn ja sepelkyyhkyn tunnistaa helposti niiden kaksi- ja viisitavuisten säkeiden avulla. Kuuntele ja huomaa ero!

Merihanhen muutto alkaa jo maaliskuussa, vaikka hanhien pesimäpaikat ovat vielä jään peitossa.