Urpiaisen esiintyminen on oikullista ja vaihtelevaa. Joskus urpiaisia on paljon, toisinaan ne ovat aivan kateissa. Nyt urpiaista on päässyt jo hyvän aikaa näkemään mukavasti. Horjuvuutta on urpiaislajien määrittelyssäkin. Urpiainen ja tundraurpiainen, aiemmin omiksi lajeiksi määritelty, arvioidaan nyt useimmiten yhdeksi lajiksi ja tundraurpiainen urpiaisen ekotyypiksi. Urpiaisen alalajiksi on määritelty lisäksi ruskourpiainen. Ja blogin lopussa löytyy yllättäen luonnonhistoriasta peräti viisi urpiaislajia!

Talvivaellukselle lähteneen urpiaisparven voi löytää ruokailemasta lepästä tai koivusta.

Yhden uusmaalaisessa metsässä sijaitsevan talviruokintapaikan "pikku"linnuista voi tehdä muutaman havainnon tämän talven lintutilanteesta.

Katja Ronkainen on vieremäläinen luontokuvaaja ja eräopas.

Jutussa kerrotaan niistä monista keinoista, joilla linnut ovat sopeutuneet pärjäämään talven pakkasissa ja selviämään pitkän kylmän yön yli. 

Ovatko tundraurpiainen ja urpiainen sama vai kaksi eri lajia; onko tundraurpiainen urpiaisen alalaji, kas siinä pulma! Mutta hyvin terhakoita, kauniita ja vilkkaita lintuja ne ovat molemmat, yhdessä tai erikseen.

Talvisella kävelyretkellä voi törmätä vaikka urpiaiseen.

"Lässyttävä" metallinen, rytmikäs ääni ja poukkoileva parvi paljastaa talvella urpiaisen, niin lentoparven kuin ruokailevankin.

Tässä 25-osaisessa sarjassa tutustumme lintulaudan ruokailijoihin. Nuorimmillakin urpiaisilla (Carduelis flammea) on talviaikaan punkkarin punainen otsatukka.