Etäpäivä keskeytyi moottorisahan ääneen. Kodin viereisellä tontilla purettiin pari vuotta sitten huonokuntoinen kaupungin omistama sosiaali- ja terveystoimialan rakennus uudisrakennuksen tieltä. Uuden rakennuksen työmaa alkoi pari viikkoa sitten kallioiden räjäytyksillä. Naapurustossa on toivotettu tärkeä ja tarpeellinen talo asukkaineen lämpimästi vastaan, mutta rakennus sekä sitä edeltävä kuulemis- ja suunnitteluprosessi itsessään ei ole kiitoksia ansainnut.

Uusi rakennus tulee entistä korkeammaksi, ja huomattavasti edeltäjäänsä suuremmaksi. Se ylittää asemakaavassa määrätyn rakennuksen koon lähes 40 prosenttia, ja tälle nuijittiin erikoislupa helposti. Naapuruston toiveista läpi meni vain rakennuksen värin (musta) vaihtaminen 1930-luvun puutaloalueelle paremmin sopivaksi.

Oikeastaan nämä itse rakennukseen liittyvät asiat eivät niin häiritse minua, koska tunnistan suuren tarpeen uudelle rakennukselle ja sen toiminnalle.

Kysymys onkin siitä moottorisahasta. Rakennettavan tontin rajalla, kuitenkin kaupungin rakennuksen puolella on kaksi komeaa mäntyä. Ne ovat iältään ehkä 70–80 vuotiaita, kenties jopa ajalta, jolloin alueen talot on rakennettu. Puut on merkattu suunnitteludokumenteissa pysyväksi. Näiden honkien latvustossa viihtyvät käpytikka ja sepelkyyhky, runkoa ylös rapistelee puukiipijä ja tikliparvi visertelee oksilla.

Tänään moottorisahaporukka alkoi hommiin. Menin jututtamaan työmiehiä ja kävi ilmi, että molemmat puut kaadetaan. Ovat liian lähellä tulevaa rakennusta ja kaivurit ovat jo vaurioittaneet juuria. Muutaman puhelun jälkeen luvattiin, että asia vielä selvitetään, ja sahan laulu loppu toistaiseksi. Hassua, miten sydän pamppaili ja kyyneleetkin meinasivat hiipiä silmiin, kun yritin puhua asiasta työtään tietysti ihan ohjeiden mukaan tekevien puunkaatajien kanssa. Ei kai kukaan tässä nyt kahden puun takia ala pillittämään.

Asia on kuitenkin kahta mäntyä laajempi. Suuressa mittakaavassa kahden puun merkitys on pieni. Kuitenkin luontokato etenee valtavaa vauhtia ja esimerkiksi Suomen luontotyypeistä lähes puolet on uhanalaisia. Luontokadon pysäyttämisen aikataulua venytetään yhä kauemmaksi.

Luontokatoa torjuvat muutokset on tehtävä politiikan pöydissä, lainsäädännössä sekä talousjärjestelmässä. Suomen Luontopaneeli vaatii kestävyyden lisäämistä maa- ja metsätaloudessa sekä maan- ja vesienkäytössä, globaalin vastuunkannon lisäämistä sekä ylikulutuksen hillitsemistä.

Maailmanpolitiikka vaikuttaa luontokatoon, esimerkiksi Ukrainan sodan takia Suomessa tullaan hakkaamaan entistä enemmän metsää. Saavatko inflaatio ja talouden synkät näkymät meitä säästämään ja kohtuullistamaan kulutustamme?

Kuitenkin luontokato etenee pala kerrallaan niin pelloilla, metsissä, kaupungeissa, pihoilla ja puutarhoissa. Tässä taistelussa taistelussa nuo kaksi mäntyäkin ovat tärkeitä. Niidenkin kohdalla voidaan tehdä ratkaisu joko säästämisestä tai luontokadon edistämisestä.

Lähiluonnossa ja omalla pihalla voi tehdä ja tehdään jatkuvasti valintoja, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja hidastavat luontokatoa. Kannattaa esimerkiksi vaalia pihalla monia erilaisia kasvilajeja pelkän nurmikon sijaan. Linnunpöntöt, pölyttäjäystävälliset istutukset, puiden säästäminen, lahopuiden jättäminen, myrkyttömyys ovat keinoja, joita omalla pihalla tai mökillä voi käyttää luontokadon vähentämiseksi.

Biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth Suomen ympäristökeskuksesta kommentoi pihan merkitystä luonnon monimuotoisuudelle Suomen Luonnon artikkelissa Sormet hiilessä – Puutarhassakin voi torjua luontokatoa ja sitoa hiiltä, joka julkaistiin numerossa 4/2022.

Artikkelissa Ahlroth huomattaa seuraavasti:

”Piha voi olla täysin merkityksetön ja jopa vahingollinen tai sitten hyvin hyödyllinen luonnon monimuotoisuudelle.”

”Varsinkin Etelä-Suomessa suojelualueet ovat pirstaloituneet, joten siellä yksittäinenkin piha tai jopa puu voi olla hyvin merkittävä tietyn lajin populaation säilymiselle.”

Helsingin kaupunki ei selvästikään ole kauniista puheista huolimatta kiinnostunut aiheesta. Metsäalueita nakerretaan, kadunvarsien puustoa hakataan, eikä uutta istuteta. Tämä naapurirakennuksemme pystytetään viiden metrin päähän tonttimme rajasta, samalle paikalle kuin vanha rakennus. Silti nyt puut ovat liian lähellä, ennen eivät olleet. Jos – ja todennäköisesti kun – puut kaadetaan, ei tilalle saa istuttaa uusia, koska nykysäädösten mukaan alle kuuden metrin päähän talosta ei saa istuttaa puuta.

Sen lisäksi että pihojen, puistojen ja kadunvarsien luonto hyödyttävät esimerkiksi lintuja ja hyönteisiä, auttaa vehreämpi ympäristö myös meitä ihmisiä monin keinoin. Uusi tutkimus tekee selväksi esimerkiksi sen, miten paljon päiväkotilapset hyötyvät luonnosta päiväkotien pihalla. Silti uudet päiväkodit suunnitellaan siten, että niissä ei ole luonnosta häivääkään, piha on muovia, samoin leikkikalut, ja jokainen pensaskin saa lähteä näkymää sotkemasta. Tässä unohtuu, että ilmastonmuutoksen edetessä puut auttavat hillitsemään lämpötilaa kodeissa ja suurempi määrä kasvillisuutta auttaa lisääntyvän sadeveden imeytymisessä. Suurkaupungeista esimerkiksi Pariisi aikoo istuttaa hehtaareittain metsää kaupunkiin ja repiä irti lämpöä keräävää asfalttia viheristutusten tieltä.

Kaupunkisuunnittelussa tulisikin siis huomioida konkreettisella ja eri tason toimijoita lävistävällä tavalla luontoarvot ja luontokadon torjuminen sekä luonnon hyvää tekevät vaikutukset ihmisten mielelle ja terveydelle. Se lähtee siitä, että viheralueet ja lähimetsät säästetään. Asumista voidaan tiivistää, mutta ei viheralueiden kustannuksella. Puistot ja kadunvarret sekä kaupungin omat alueet ja pihat valjastetaan taistelulle luontokatoa ja luonnon monimuotoisuuden hupenemista vastaan. Se tarkoittaa myös sitä, että uudet rakennushankkeet toteutetaan siten, että niiden alta täytyy kaataa mahdollisimman vähän puita, ja tilalle istutetaan reippaasti uusia.

Jään seuraamaan ikkunasta, miten kahden hongan käy. Pelkään, että huonosti.

kaupunkisuunnitteluluontokatolähiluontomonimuotoisuus

Hyvän mielen joululahja

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus.
Tilaamalla Suomen Luonnon tuet suomalaisen luonnon suojelua.