Törmäsin muutama päivä sitten huolestuttavaan uutiseen: banaanikasveja runteleva panamantauti on levinnyt Etelä-Amerikan rannikolle. Jotain ongelman suuruusluokasta kertonee se, että Kolumbia on julistanut kansallisen hätätilan.

Samasta sienitaudista uutisoitiin myös neljä vuotta sitten. Tuolloin se oli valloittanut Kaakkois-Aasian ja rantautunut juuri Australiaan ja Mosambikiin. Kyseessä on panamantaudin uusi muoto TR4, jonka edellinen vuosikerta pyyhkäisi suosituimman vientibanaanilajikkeen lähes sukupuuttoon kymmeniä vuosia sitten.

Kriisin keskellä löydettiin oljenkorsi, Cavendish, taudille immuuni korvaava lajike. Ennen pitkää lähes kaikki banaanin kansainvälinen kauppa ladattiin tuon korren varaan. Korsi katkesi 90-luvulla, kun TR4 löydettiin Taiwanista.

Panamantauti on varoittava esimerkki, sillä kyse ei ole vain banaanin viennistä riippuvaisia valtioista saati meidän aamusmoothieistamme. Monien muidenkin viljelykasvien, kuten soijan, maissin ja vehnän, tehotuotanto nojaa banaanin tavoin monokulttuuriin. Valtavat maa-alat on varattu yhden ainoan lajin ja lajikkeen viljelyyn, sillä menetelmä on helppo ja halpa. Kestävä se ei kuitenkaan ole.

Plantaaseilta sienitaudit, tuhohyönteiset ja rikkakasvit löytävät nopeasti kodin. Leviämisen esteitä ei ole, vaan sopivaa kasvualustaa jatkuu joka suuntaan silmänkantamattomiin. Kiusan saapuessa joudutaan turvautumaan kemikaaleihin ja alkaa kilpajuoksu kehittyvän vastustuskyvyn kanssa. Cavendishia yritetään pelastaa muun muassa muuntelemalla kasvin geeniperimää, mikä sisältää jälleen omanlaisensa epävarmuustekijät.

Suomessa oljenkorrelle ripustetaan metsätaloutta. Valtaosa talousmetsistä on kahta puulajia: kuusta tai mäntyä. Istutetut taimet on jalostettu ja kasvatettu kasvihuoneissa, eli niiden geneettinen vaihtelu on paljon kapeampaa kuin luonnossa itäneillä, valintapaineiden myllyn läpikäyneillä puuntaimilla.

Kuva: Anna Tuominen

Kun pieniä havupuiden paakkutaimia istutetaan vieri viereen hehtaaritolkulla, luvassa on harmeja. Kärsäkäs-kovakuoriaisiin kuuluva tukkimiehentäi järsii taimien kuoret rikki, jolloin kasvi kuivahtaa kuoliaaksi. Valtava määrä samanikäisiä taimia mahdollistaa kuoriaisten holtittoman lisääntymisen. Jotta metsän kasvatustapoja ei tarvitsisi muuttaa, ratkaisu tuholaisiin on torjunta-aine.

Toinen havupuupelloista hyötyvä riesa on juurikääpä. Se leviää lähekkäin kasvavasta puusta toiseen juurien välityksellä ja aiheuttaa metsänomistajalle huomattavia taloudellisia tappioita. Viimeinen keino kääpää vastaan on sama kuin taudin valtaamilla banaaniplantaaseilla – kasvata jotain muuta.

Tulevaisuudessa metsätaloutta kannattelevaa kortta koetellaan yhä useammin. Vieraslajit ja ilmastonmuutos uhkaavat talousmetsiemme monokulttuureja jo nyt. Emme voi tietää, millaisia ongelmia on luvassa, mutta mitä monimuotoisempi metsä on, sitä moninaisemmat harmit se selättää.