Lintujen syysmuuton seuraamisessa on paljon mukavia sattumia, yllätyksiä ja erityisiä tunnelmia!

Viljelykasvien yöllistä pölytystä tutkiessani yöllisiä pölyttäjiä olikin vaikea löytää.

Retkirapotti Virosta jatkuu.

Karikukon höyhenpuku on huomiota herättävän kirjava ja äänet äkkinäisiä ja kimakoita.

Yli 100 mm:n vuorokausisade toistuu samassa paikassa kerran sadassa vuodessa tai harvemmin. Koko Suomen alueella näin suuria sateita havaitaan kuitenkin lähes vuosittain.

Kirviset ovat aika huomaamattoman oloisia ”harmaita varpusia”.

Kuikat ovat pohjoisen pallonpuoliskon ja suurimmalta levinneisyydeltään arktisen alueen lintuja. Niiden äänet ovat tunnelmallisia, voimakkaita ja jopa hurjia, pienin kaakkuri suorastaan pohjoisen pallonpuoliskon voimakasäänisimpiä eläimiä. Villejä lintuja!

Koko maan hellepäivien määrä on tähän mennessä alin yhdeksään vuoteen, eikä viikkoennusteissa näy merkittäviä helteitä enää tänä kesänä.

Pikkukajavan ravintotilanne on vaikea mm. Norjassa ja Skotlannissa.

Retkirapotti Virosta.

Karhuemo on tuonut kaksi pientä pentuaan suolle. Jo kohta pennut aloittavat keskenään vauhdikkaan ristipainin.

Karhunpentujen ruskeat turkit punertuvat iltavaloissa. Pikkukarhujen kuvajaiset heijastuvat lammen tyynistä vesistä. Lammella on heinäkuulla hiljaista ja rauhallista.

Mielenkiintoinen nimeltään, kasvupaikoiltaan, lääkekasvina ja pitkältä tunnetulta historialtaan

Haukan nimi tulee lovipyrstöstä, jota haarahaukka käyttää taiten nopeissa kaarteissaan ja todella ketterissä syöksyissään.

”Metsäkanalintuja” isosta pienempään ovat metso, teeri, riekko, kiiruna ja pyy, ”peltokanalintuja” fasaani, peltopyy sekä viiriäinen.

Tuore puutiaiskirja arvioinnissa.

Akileijat saavat nimensä yllättäen kotkan tieteellisestä sukunimestä Aquila. Akileijan kukassa on samanoloinen kannus kuin kotkan jalassa.