Yleensä saaliskiistat käydään kalapaikalla. Tässä harmaahaikara lähti ahdistamaan kalan kanssa lentävää jalohaikaraa.

Tällä viikolla noin 10.5. vuonna 1979 Kuusamon Jyrävän könkään jääsilta romahti yläosastaan juuri kun olin könkään niskalla rannassa ystäväni kanssa valokuvaamassa.

Kurjet ovat aloittaneet tai aloittamassa pesinnän. Sosiaaliset menot jatkuvat.

Kuulumisia kevään seulontaretkistä.

Äänet, lentotapa, muoto ja värit, jokainen niistä erikseenkin tekee palokärjestä kiehtovan ja tunnelmallisen metsälinnun.

Pellolla kannattaa tavoitella viljelyn kannalta hyvää mikrobikoostumusta.

Viime torstaina kävin Suomenojan, Finnoon lintulampareilla. Se on hyvä paikka mm. uusille lintuharrastajille käydä opiskelemassa tuntemaan eri vesilintuja, jotka viihtyvät rehevillä lammilla ja lahdilla.

Suomen Luonnonsuojelun Säätiö sai maaliskuussa hienon yksityisen lahjoituksen Petoeläinrahaston perustamiseksi.

Tänä vuonna Vesijärven ja monen muun eteläsuomalaisen järven jäät lähtivät poikkeuksellisen aikaisin.

Muuttajia on nähty kolminumeroinen lajiluku, mutta määrät jäävät monen lajin osalta vielä aika rajallisiksi.

Kuinka hyönteiset oikeastaan selviävät pakkasista? ...

Aamun sarastus on hieno hetki.

Itämeren jääpeitteen maksimilaajuus oli suurin sitten vuoden 2011, mutta pitkällä aikavälillä Itämeri on menettänyt jäätä noin Suomenlahden verran 20 vuodessa.

Vesille venosen mieli

Tulilla yöpyminen talvisessa erämaassa vuoden lyhimpien päivien aikana on jotakin, jota ei voi täysin kertoa, ei helposti kuvatakaan, sen voi vain kokea.

Järvimaisema, reittivedet, vesistöjen luodot ja saaret ja niiden linnut ovat tärkeä osa suomalaista mielenmaisemaa. Järvimaisemat nivoutuvat metsiin, soihin ja kulttuurimaisemiin. Rannoilla oli ensimmäiset tulipaikat viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Olen jättänyt merkityt kesäreitit taakseni. Vain korppi ronkkuu hetken kitukasvuisen männyn latvassa ennen kuin lehahtaa lentoon ja suuntaa päivän askareilleen.

Lehtikuoriaiset muodostavat yhden Suomen runsaslajisimmista kovakuoriaisheimoista. Monet lajeista ovat hyvin värikkäitä ja muodoltaan pyöreähköjä. Osa muistuttaa erehdyttävästi leppäpirkkoja ja toiset kimaltelevat metallinhohtoisina. Verrattuna moniin muihin myrkyllisiin hyönteisiin lehtikuoriaiset ovat varsin harmittomia, varsinkin ihmisille ja isommille eläimille. Ne syövät kasviravintoa, eivätkä pysty puremaan tai pistämään. Lisäksi useat lajit ovat hidasliikkeisiä, eivätkä lähde helposti lentoon. Tämän vuoksi lehtikuoriaiset ovat varsin helposti lähestyttäviä, eikä niitä helposti mieltäisi myrkyllisiksi. Myrkyllisyys on kuoriaisille ensisijaisesti puolustautumiskeino ja sekin useimmiten hyvin lievää, lähinnä pahanmakuisuutta aiheuttavaa.