Syysmaisemassa on monessa suhteessa syvyyttä ja ulottuvuuksia ja aina myös leppeyttä.

Utön retkikertomuksen jälkimmäinen osa.

Elokuun lopulta lokakuun lopulle muuttomatkalla myyriä pyydystelevä sinisuohaukka luo erityistä tunnelmaa syksyisille pelloille.

Saaristomerellä ei ole palmuja, mutta Vänön saarelta löytyy jotain paljon parempaa: ihan oikeita aitoja elämyksiä luonnon keskellä ilman massaturismia.

Voisiko vuoden 1938 syksyn keskilämpötilan ennätys mennä tänä vuonna rikki?

Peltopyypoikueen kohtaaminen ilahduttaa aina.

Tämä otsikon viesti on lintuharrastajan ja kenen tahansa aina kiva saada. Se ponnahtaa sähköpostiin, kun olet ilmoittanut Luomukseen tiedot löytämästäsi rengastetusta linnusta tai maastossa luetusta renkaasta. Ja jos lintu taas havaitaan, saat siitäkin tiedon. Mitähän viesti tällä kertaa sisältää?

Maailman kottaraislajit elävät tyypillisesti Afrikan savanneilla ja metsissä sekä Kaakkois-Aasiassa. Suomessa esiintyvän lajin levinneisyys on hyvin laaja, onpa kottaraista suosionsa vuoksi siirretty vieraslajiksikin.

Blogikirjoitus on Aura Koiviston ja Risto Sauson kirjoittama vastine Matti Vanhasen Helsingin Sanomissa 14.9.2025 julkaistuun esseeseen ”Suomi tarvitsee kansallisen metsärauhan”.

Miten ruokintaa voisi kohdistaa juuri niille linnuille, joita toivoo ruokintapaikalle saapuviksi - vai voiko? Siitä muutama ajatus blogissa.

Retkikertomus Utön saaresta saa alkunsa.

Kurkien myöhentyvä syysmuutto voi avata hienoja komeiden ja voimakasäänisten kurkien seurantamahdollisuuksia.

Syyskuun ensimmäinen pakkasyö havaittiin vasta Suomessa 15.9. Kuukausi onkin alkanut, jälleen kerran, poikkeuksellisen lämpimänä.

Suomen merikotka on noussut 60 vuodessa sukupuuton partaalta menestykseen. Maakotkan pesimäkanta elpyy hiljalleen. Kiljukotka ja pikkukiljukotka kiertelevät, mutta eivät pesi Suomessa. Ja lisätään tähän ”kalakotka”, sääksi eli kalasääski, vaikka se onkin aivan eri laji kuin kotkat, yksi geneettisesti omaperäisimmistä linnuista. Viroksi sen nimi on kalakotkas.

Oikeudenmukainen ruokamurros vie kohti ruokajärjestelmää, joka mahtuu maapallon kantokyvyn rajoihin. Se turvaa kaikille ihmisille perustarpeet ...

Jos rajuilma ei satunnaisesti pakota alas, kuovisirri muuttaa keväällä tavoittamattoman korkealla, mutta keskikesästä syksyyn tämän kauniin, solakan kahlaajan voi nähdä syysmuutollaan erityisesti Pohjanlahden rannikolla matkalla kohti eteläistä Afrikkaa.

Aiemminkin olen kirjoittanut suulasta, mutta nyt blogi käsittelee erityisesti kysymystä, mistä löytää suulan, pohjoisen Atlantin suurimman merilinnun ja miten pääsee häiritsemättä sopivalle hollille suulia katselemaan?

Retkiraportti Mäntyharjun Kapasaarelta.

Tavilla on monimuotoisuuden itseisarvo ja se on olemukseltaan, väreiltään ja ääneltään sekä ketterän lentonsa ansiosta suuri tunnelman luoja Suomen metsälammilla.