Merikaali on villivihannes, jonka herkullista makua ylistettiin jo 1700-luvun kasvioppaassa. Etelärannikon ja lounaissaariston harvinaisuutta voi viljellä myös itse. Katso jutusta kasvatusohjeet!
Suomen Luonto -lehti järjesti lauantaina 20. toukokuuta keittiömestari Sami Tallbergin johdolla villivihannesretken Helsingin keväiseen Keskuspuistoon.
Käytätkö nokkosta, voikukkaa tai poimulehteä keittiössäsi? Entä pihatähtimöä, kuusenkerkkää tai siankärsämöä? Kerro meille villivihannesreseptisi! Resepti voi olla alkupala, pääruoka, jälkiruoka, leivonnainen, vain mielikuvitus ja Suomen herkulliset villiyrtit rajana!
Niittyjen, pihojen ja pientareiden kukkaloistoa on syytä kumartua katsomaan hieman tarkemmin. Näiden tuttujen lajien kautta on helppo sukeltaa myös kasvitieteen ihmeelliseen maailmaan.
Keväisessä numerossa ihastellaan pesien arkkitehtuuria, istutetaan omalle pihalle lintuja houkutteleva puutarha, tutustutaan sammakoihin ja vieraillaan parhailla lintupaikoilla. Lehdessä koodi myös muhkeaan Lintujen kevät -digiekstraan!
Nokkonen on monipuolinen hyötykasvi. Moni tuntee sen ravintokasvina, mutta sillä voi värjätä lankoja, se käy paperin ja tekstiilien materiaaliksi, siitä saa lannoitetta kasveille ja se sopii hiusten hoitoon.
Luonnontuoteneuvoja Maija Suomela ja puutarhuri Kimmo Englund keräävät villivihanneksia ja viljelevät omaa palstaa, ja antavat vinkit monipuoliseen sadon käyttöön ja ekologiseen säilömiseen.
Ympäristöahdistusta voi lievittää vähentämällä omaa kulutustaan ja hiilijalanjälkeään. Suomen Luonto jakaa kevään ja kesän aikana sata vinkkiä ympäristöystävällisempään elämään.
Villivihannesten paras kausi on juuri nyt käsillä. Mitä sinä olet valmistanut villejä kasveja hyödyntäen? Jaa herkullinen reseptisi Suomen Luonnon lukijoille.
Kasvitieteilijä, professori Sinikka Piippo Helsingin yliopistosta on laittanut villivihannekset järjestykseen niiden terveellisyyden mukaan kirjassaan Villivihannekset – Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä (Minerva 2016).
On se aika vuodesta, kun metsässä ja puistoissa on vaikea kulkea törmäämättä puihin. Silmä pysyy maan tasalla kun vihreäksi hörähtänyt piennar ja metsä on täynnä aurinkoa kohti kurkottavia kasveja. Oma innostus villivihanneksiin on vain kasvanut kevään aikana töissä.
Nykyihmisen luonnontuntemuksen tasosta on tapana olla huolissaan. Tarvitseeko olla? En ollut innokas luonnontutkijalapsi. En kiikaroinut lintuja, kerännyt kasviota, vaatinut päästä sieniretkille.
Villivihannesten kausi on parhaimmillaan! Avuksi ja virikkeeksi keruuseen ja ruuanlaittoon voi ladata Suomen Luonto -lehden Villivihannekset-mobiilisovelluksen.
Villivihannesten kausi on parhaimmillaan. Avuksi ja virikkeeksi keruuseen ja ruuanlaittoon voi ladata Suomen Luonto -lehden Villivihannekset-mobiilisovelluksen. Sovelluksessa esitellään 20 kasvia nokkosesta päivänkakkaraan ja poimulehdestä piharatamoon. Jokaisesta kasvista on kolme herkullista reseptiä keittiömestari Sami Tallbergilta, yhteensä siis 60 reseptiä.
Suomen Luonnon uusi numero on ilmestynyt! Tutustumme Suomen upeisiin majakoihin, kerromme tuntemattomammasta marjaherkusta juolukasta, lähdemme lammaspaimeneen ja tutustumme monimuotoisiin heiniin!
Kuusen kirkkaita vaaleanvihreitä vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä voi poimia keväästä alkukesään. Kuusenkerkät sisältävät paljon hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä runsaasti antioksidantteja.
Vuohenputkea puskee tiheinä kasvustoina monenlaisilla kasvupaikoilla: lehdoissa, puronvarsilla, pihoilla, joutomailla ja laitumilla. Hyvä tuntomerkki on kasvin lehti: se on kahteen kertaan kolmisorminen eli kolmihaarainen ja kukat ovat valkoiset tai vihreänvalkoiset.
Voikukkaa pidetään monesti kiusankappaleena puutarhassa ja pihalla. Se on kuitenkin myös arvostettu kauppayrtti, jota voidaan käyttää ruuanlaitoissa monipuolisesti.
Poimulehden kauniit, piparkakkureunaiset lehdet ovat herkullista alkukevään villiruokaa. Nuoret, suppuiset lehdet sopivat erinomaisesti salaattiin, mutta ne maistuvat vaikkapa teenä tai sosekeitossa.
Maitohorsma, joka Irwin Goodmanin laulussa sai rentun ruusu -nimen, on nyt juuri ajankohtainen. Maitohorsman pienet, lehdettömät versot ovat nimittäin maukasta villiruokaa.
Tiesitkö, että villivihanneksia- ja yrttejä voi poimia luonnosta myös talvella? Kallioimarretta, toiselta nimeltään mesijuurta, voi poimia vuoden ympäri.
Elo-syyskuussa pihlajat notkuvat kirpeitä pihlajanmarjoja. Pihlaja kasvaa lehdoilla ja kuivissa kangasmetsissä koko maassa. Pihlajanmarjassa on runsaasti vatsalle tärkeää kuitua ja paljon C-vitamiinia. Oranssi marja sisältää myös E-vitamiinia, karoteeneja, flavonoideja, kalsiumia ja magnesiumia.
Piharatamo on monivuotinen ruoho, joka on helppo tunnistaa silposuonisista lehdistä ja pitkistä tähkistä kukintaaikaan. Ratamo sopii salaattiin ja muhennoksiin. Kasvia on käytetty rohtona kautta aikojen.
Villivihannekset elävät renessanssia. Muodikas horta on löytänyt tiensä kaupunkilaisten lautasille ja trendilehtien palstoille. Mutta osattiin sitä ennenkin. Löysin kirpputorilta aarteen 1940-luvulta: Toivo Rautavaaran kaksiosaisen Mihin kasvimme kelpaavat -kirjan.
Kalliossa hortoillaan tänään villivihannesten maailmassa. Kallion kirjasto järjestää illalla luennon, jolla pääsee tutustumaan hortoiluun eli villivihannesten keräilyyn ja niistä nauttimiseen.
Monivuotinen, polttavalehtinen nokkonen (Urtica dioica) on monen puutarhurin vihollinen, mutta se on yksi monikäyttöisimpiä ja hyödyllisimpiä kasvejamme. Nokkosessa on paljon rautaa ja C-vitamiinia ja se sisältää A-, B-, E- ja K-vitamiineja.
Villiyrttien eli luonnonvaraisten ruokakasvien sesonki ei lopu juhannukseen niin kuin usein uskotaan. Ja vielä oleellisempaa: villiyrteistä on muuhunkin kuin korvikkeiksi.
Siankärsämön koko verso tuoksuu voimakkaasti ryytimäiselle. Voimakkuus pätee myös makuun, joten pienet annokset kasvin kukkia ja lehtiä riittävät maustamaan esimerkiksi teen, salaatin, kastikkeen, keiton tai muhennoksen.
