87-vuotiaana kuollut Pentti Linkola oli vaikuttava hahmo. Luonnonystävät muistavat hänet ennen kaikkea maasto-ornitologina, innostavana ajattelijana ja luonnonsuojelijana.
"Muistan erikseen sadat puuyksilöt, sadat linnunpesät, neliömetrilleen ja korkeudelleen maan pinnasta - vaikka yhtään näistä puista ja mättäistä ei ole jäljellä." Pentti Linkolan teksti on julkaistu Suomen Luonto -lehdessä vuonna 1988.
Pentti Linkola on merkinnyt lintupäiväkirjaansa havaintoja vuodesta 1945 lähtien. Niistä on kertynyt aarre. Artikkeli on julkaistu alun perin Suomen Luonnon numerossa 10/2014.
Pentti Linkola tunnetaan kirjailijana, filosofina ja kalastajana, mutta hänen elämässään nämä ovat olleet pieniä sivujuonteita lintuharrastukseen nähden.
Luonnonperintösäätiön marraskuun lopulla ostama Metsänpeitto on eteläsuomalaisittain harvinaislaatuinen löytö. Reilun 13 hehtaarin lahopuustoinen aarniometsä sijaitsee aivan Urjalan Laukeelan kyläkeskuksen tuntumassa. Metsänpeitosta tulee säätiön perustajan ja puheenjohtajan Pentti Linkolan nimikkometsä, jonka ostoon on käytetty vuoden 2012 lopulla toteutetun Linkolan 80-vuotisjuhlakeräyksen tuotto.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä muuttohaukkaa käsittelevä teksti teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 1/1964.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä muuttohaukkaa käsittelevä teksti teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 2/1961.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä muuttohaukkaa käsittelevä teksti teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 1/1960.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 2/1959. Se on "Jalohaukan kohtalo Suomessa" -raportin toinen osa.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 1/1959. Se on muuttohaukkaraportin ensimmäinen osa.
Suomen Luonto julkaisee uudelleen Pentti Linkolan kirjoituksia petolinnuista. Tämä petolintujen olemassaolon oikeutta puolustava teksti julkaistiin Suomen Luonnossa 1952.
Mustarastas on monen suomalaisen suosikkilintu. Se oli myös yksi Pentti Linkolan suosikeista. Mitä mustarastaan talveen kuuluu nyt? Miten se pärjää? Kaikki kuvat ovat joulukuulta 2021.
Vuoden viimeinen lehti on ilmestynyt Lehtipisteisiin ja kolahtanut tilaajien postiluukkuihin. Tuoreessa lehdessä lähdetään tutkimaan öisen talvimetsän kauniita maisemia, julkistetaan Vuoden turhake, ollaan Pentti Linkolan mukana laskemassa lintuja ja retkeillään Hangon Tulliniemelle.
Miten saaristolinnusto voi? Sitä Sanna-Mari ja Panu Kunttu tutkivat viettämällä koko pesimäkesän merellä, melomalla touko–heinäkuussa 2024 Virolahdelta Tornioon.
Monet lajit ovat paikkauskollisia. Eläimillä on reviirit, linnut palaavat samoille pesintäpaikoille, vaelluskalat syntymäjokiinsa. Vain ihminen sivuuttaa lähiympäristönsä, matkustaa kauas päästäkseen ”luontoon”. Lue tai kuuntele Riikka Kaihovaaran kolumni.
Suomen Luonnon entinen toimittaja Juha Kauppinen ilmestyi viime vuonna toimitukseen selaamaan lehden vanhoja vuosikertoja luonnonsuojelun historiasta
kertovaa kirjaansa varten. Kauppisen ja toimituspäällikkö Antti Halkan välillä sukeutui keskustelu nyt 80-vuotiaan lehden merkityksestä.
Punarinta laulaa seuraavan lämpimän etelätuulisen yön jälkeen taas riemukkaasti. Lintukirjallisuuden loistavasta klassikosta "Pohjolan linnut värikuvin" kannattaa lukea kuvaus punarinnasta ja tämän ihanasta laulusta.
Yhdeksännen kerran järjestettävä Savonlinnan kansainvälinen luontoelokuvafestivaali täyttää kaupungin elokuvilla, keskusteluilla ja taiteella 17.–19.8.2018.
Uljas, luonnoltaan rikas Vartiosaari on tuntemattominta Helsinkiä. Lue Suomen Luonnon numerossa 3/2011 julkaistu artikkeli Vartiosaaresta ja sen luontoarvoista.
Minkälainen jälkiruoka sopisi pitkälle vaellukselle taikka kesähelteiden melontaretkille? Entä mitä tarjoilla hiihtovaelluksella, kun haluaa hieman herkutella?
Moni ei retkeillessä uhraa kahta ajatusta enempää vedenpuhdistamiselle — sanotaanhan Pohjolan vesien olevan puhtaita. Olen itsekin lähinnä ajatellut, että korkeintaan saan muutaman päivän ripulin ja oksentelen, ja se on sitten siinä! Näin jälkikäteen, jo neljättä viikkoa vatsaoireiden takia vessassa ahkeraan ravatessa, ajatus tuntuu naiivilta.
