Kirjoitin kurkien muutosta jo blogissani 20.9: "Kurjet ovat liikkeellä". Koska varmaan aika monelta kiinnostuneelta on saattanut jäädä voimakkaasti yhteen päivään keskittynyt muutto näkemättä, palaan tässä blogissa ja sen kuvissa vielä muuton tunnelmaan ja kerron muuton erityispiirteet. Kuvat ovat kaikki tuosta muuton huipusta.
Joillain lintulajeilla syysmuutto alkaa jo ennen kuin monien lintulajien kevätmuutto on päättynyt ja toisilla se jatkuu melkein kevätmuuton kanssa vastakkain. Nyt syysmuutto on meneillään vielä monen linnun osalta.
Viron mereiset suojelualueet sekä matalat lahdet keräävät tuhansittain muuttomatkalla levähtäviä pikkujoutsenia. Läänemaan Matsalunlahti on parhaita paikkoja niiden tarkkailuun.
Kurkien syysmuutto on käynnissä. Ja vaikka on jo syyskuun 20. päivä, ainakin eilisten havaintojeni perusteella huippu on selvästi edessä. Toisaalta poutaiset, osin aurinkoiset päivät ja tuuli "takana" tarkoittavat yhdessä, että hyvin suurella todennäköisyydellä muuton huippupäivät ovat hyvin lähellä. Kannattaa vilkuilla syystaivaalle ja kuunnella kurkien huutoa!
Syksyllä arktisten vesilintujen tuhatpäisten parvien muuttoa seurataan eniten Kaakkois-Suomen sisämaassa ja Suomenlahden rannikon havainnointipaikoilla.
Punajalkahaukka on siitä hauska Falco -suvun pikkuhaukka, että se pesii yhdyskunnissa, toki yksittäinkin ja saalistaa sekä muuttaa tyypillisesti parvissa. Normaalisti se on tuiki harvinainen Suomessa.
Toista syysmuuttoaan taittava kolmikko etenee pääpiirteittäin viime syksyn reiteillään, mutta kesällä kuoriutuneen Solan suunta on yhä hämärän peitossa.
Tammikuun uutiskatsauksessa kerromme muun muassa vuoden alussa äkisti kylmenneen sään vaikutuksesta lintuihin, valtion suojelemattomien metsien kartoituksesta ja yöllisen valon vaikutuksesta eläimiin ja kasveihin.
Häröliina ehti jo talvehtimisalueelleen. Sen reitti kertoo paljon suomalaisten kurkien muutosta, ja siitä, mitä koko lajille on tapahtunut Euroopassa. Voit seurata linnun matkaa animaationa ja kuunnella jutun myös podcastina, jonka löydät jutun lopusta.
Lähestyvän pikkujoutsenparven haikeat haukahdukset hiljaisen syysaamun valjetessa ovat aina yhtä herkistäviä. Illalla ääniin liittyy muun luonnon mystinen hiljaisuus.
Tumma sepelhanhi pesii tundralla, aivan pohjoisimmalla. Muuttomatkankin se lentää ulkona merellä. Suomessa sepelhanhi ei suorastaan koskaan laskeudu muualle kuin merelle. Kaunis tumma lintu!
Kurjen kanssa ei tarvitse hötkyillä. Kurkia näkee kerääntymisen aikaan pelloilla ja muuttoparvissa, kun retkeilee kauniina aurinkoisina syyspäivinä! Parvien äänet paljastavat lentävät kurjet jo kaukaa.
Kalasääski sanoi heippa elo-syyskuun taitteen ja syyskuun alkupuolen vaiheilla ja ensimmäiset ilmestyvät taas huhtikuulla, heti kun vesistöistä alkaa löytyä kalastukseen sopivia sulapaikkoja. Silloin kalasääski palaa kaivattuna, toivottuna. Mutta missä se on tällä välin, siitäkin kertoo blogi.
Pohjolan kiljuhanhen alalajin maailman kanta on vain noin 110 -120 yksilöä. Ne talvehtivat Kreikassa Kerkinin järvellä. Mr. Blue nimen saaneen koirashanhen lähettimen avulla pyritään saamaan uutta tärkeää tietoa suojeluun kevätmuuton reitistä ja levähdyspaikoista. Syysmuutto jo paljasti uuden reitin.
Lokit eivät välttämättä ole aina erityisen suuressa suosiossa, mutta ne ovat siitä huolimatta komeita, näyttäviä, ilmeikkäitä lintuja. Niiden voimakkaat äänet kuuluvat järville sekä meren rannoille ja saaristoon.
Mökille ei enää lähdetä arjen ulottumattomiin, vaan työsähköpostiin voi vastata vaikka kesken soutelun. Olisiko parasta piilottaa luuri mökkireissun ajaksi, vai voisiko siitä olla enemmän iloa kuin riesaa?
Seuraamme Pohjois-Pohjanmaalla pesinyttä Selja-nimistä haukkaa. Suomen arosuohaukkojen mysteeri voi avautua gps-paikantimien avulla, ja tätä juttusarjaa lukemalla voit olla mukana, kun se tapahtuu.
Harva mieltää harmaalokin muuttolinnuksi, mutta sellainen se on. Lajin syysmuutto on vähittäinen ja siksi huomaamaton. Ensimmäiset linnut lähtevät jo elokuussa ja viimeiset vasta alkutalvesta merenlahtien jäätyessä. Kuuntele myös ääninäyte.
”Tikkojen jälkiähän nää suurimmaksi osaksi on!” sanoo rengastaja Aleksi Lehikoinen ja näyttää nokan tekemiä reikiä toisen käden sormissaan. Toisessa kädessä on yksi reikienaiheuttajista, vihaisesti tsäkättävä pohjantikkanaaras, jolle Aleksi asentaa rengasta jalkaan.
Valkoposkihanhien näytelmää on juuri nyt mahdollisuus katsella, sillä hanhet saapuivat itäiseen Suomeen suurin, jälleen jopa satatuhantisin joukoin viime viikolla.
Miksi linnut, jotka pesimäalueellaan elävät muutaman kilometrin päässä toisistaan, levittäytyvät talvehtimisalueillaan tuhansien kilometrien laajuudelle?
Täällä Utössä kihu saa muistuman entisestä. Maisema on avara kuin Lapissa, mutta ympärillä tyrskyää tuleva ympäristö. Kihu on täällä ehkä tuhannen kilometrin päässä synnyinseudustaan. Talvehtimisalueelle on matkaa yli kymmenen kertaa tämän verran. Tunturikihujen tärkein talvehtimispaikka on Etelä-Atlantilla Afrikan länsipuolella. Talven kihut viettävät kaloja syöden Benguelanvirran runsailla apajilla.
